1. Hämeenkatu

Riihimäen kartsaelämän keskus

Mielestäni kaupungin kadut oli silloin perjantai ja lauantai iltaisin nuorten. (nainen s. 1978)

Riihimäkeläisen nuorisokulttuurin kiistaton keskus oli vuosikymmeniä Hämeenkatu. Hämeenkatu oli paikkana niin merkittävä, että nuorten suussa kartsalla olemisella tarkoitettiin usein rajatusti vain Hämeenkadun tietyn välin kiertämistä. Hämeenkadun kierroksen käännös-, pysähdys- ja poikkeamispaikat ovat vaihdelleet hieman vuosikymmenten saatossa. Eroa oli myös siinä, oltiinko liikkeellä kävellen, moottoripyörällä, mopolla tai autolla. Pyörien päällä tapahtuvasta kartsalla hengailusta ja korttelirallista tarkemmin täältä.

Kartsa tarkoitti perjantaisin lähinnä Hämeenkatua Puputinkulman ja Saavalaisen välissä – tai Monttua. (s. 1974)

Nuoria istumassa Hämeenkadun varrella, silloisen Jussin Tuvan rappusilla vuonna 1982 tai 1983. Kuva yksityiskokoelma.
Nuoria istumassa Hämeenkadun varrella, silloisen Jussin Tuvan rappusilla vuonna 1982 tai 1983. Kuva yksityiskokoelma.

Hämeenkatu muuttui riihimäkeläisten nuorten keskuspaikaksi 1960-luvun loppupuolella ja vilkas kartsakulttuuri pysyi vireänä aina 2000-luvun alkuun saakka. Kaupungin eri alueilla asuneet nuoret saapuivat totuttuina aikoina keskustaan tapaamaan muita ikätovereitaan. Kartsalla olivat ”kaikki”, esimerkiksi vuonna 1992 Riihimäen Sanomat arvioi noin 100-400 nuoren parveilevan Hämeenkadulla viikonloppuiltaisin.

”Kaikki” oli kaupungilla kävelemässä. Pe ja La illat oli tietenkin suosituimpia. (nainen s. 1970)

Riihimäellä vierailulla vuonna 1989 olleet tartolaiset nuorisokuorolaiset vietiin tietysti tutustumaan paikalliseen nuorisoelämään kartsalle. Taustalla Hämeenkatu 26:n liikerakennus. Kuva yksityiskokoelma.
Riihimäellä vierailulla vuonna 1989 olleet tartolaiset nuorisokuorolaiset vietiin tietysti tutustumaan paikalliseen nuorisoelämään kartsalle. Taustalla Hämeenkatu 26:n liikerakennus. Kuva yksityiskokoelma.
KArtsaillat

Suosituimpia kartsapäiviä olivat perjantai ja lauantai, mutta myös muina päivinä nuoria parveili kartsalla illansuussa. Koulupäivinä kartsalle ei menty heti koulun päätyttyä vaan vasta illemmalla, jolloin kadut olivat tyhjentyneet aikuisista. Kartsalle tultiin yleensä kello kuuden jälkeen. Tultaessa 1990-luvulle kartsalle tuloaika oli siirtynyt selvästi myöhemmäksi, tavallista oli saapua Hämeenkadulle kahdeksan tai yhdeksän aikaan. Kotiintuloajat vaihtelivat nuorten välillä, arkisin kotiin oli mentävä aikaisemmin, mutta viikonloppuisin monet viihtyivät kaupungilla pikkutunneille saakka.

Iltanäkymä Hämeenkadulta Hämeenaukiolle päin. RKM-kokoelmat.
Iltanäkymä Hämeenkadulta Hämeenaukiolle päin. RKM-kokoelmat.

Kyllä, keskiviikkoisin ja viikonloppuisin vietettiin todellakin aikaa kaupungilla kävellen Hämeenkatua päästä päähän. Koulun jälkeen ei menty vaan vasta illalla eli yleensä kartsalle lähdettiin siin klo 19 aikoihin ja kotiin piti tulla viimeistään klo 01.00 viikonloppuisin,(arkisin kotiintuloaika oli viim. klo 21.00) ajoista sai pikkuisen poiketa, mutta eipä ollut kännyköitä silloin ; ) (nainen, s. 1959)

Kotiintuloaika oli 22, jota kapinoitiin. (nainen s. 1960)

Uuden vuoden juhlintaa Hämeenkadulla vuonna 1990. Kuva yksityiskokoelma.
Uuden vuoden juhlintaa Hämeenkadulla vuonna 1990. Kuva yksityiskokoelma.

Kartsalle mentiin yleensä kavereiden kanssa tapaamaan tuttuja ja hieromaan tuttavuutta uusien kiinnostavien tyyppien kanssa. Tavallista oli, että kaveriporukalla lähdettiin jonkun kotoa tai muusta sovitusta kohtaamispaikasta yhdessä kartsalle.  Kartsalle pystyi menemään myös yksin, koska Hämeenkadulla törmäsi nopeasti tuttuihin.

Tavallisimmista kohtaamispaikoista lue tarkemmin täältä.

sit vähän salaa röökii ja apsua ja meikattiin ripsaria kunnon paakut ja maalattiin huulet.. lähettiin hyvissä ajoin alkuillasta ja viivyttiin yhteentoista suunnilleen. (nainen s. 1962)

Yleensä sovittiin vain tapaaminen kartsalle eli nähtiin Hämeenkadulla. Suurin osa tapasi jonkun kaverin kaverin kotona ensin ja siitä sitten jatkettiin kaupungille. (nainen s. 1973)

7.1.1994 Perjantai
Illalla kaupungilla yksin (HUOKAUS!) Olin vaan ja röökasin. Lopux näin P:n ja saatoin sen Westiin -> itse kotiin päin. Joku poika tuli sanoon ”Mitä noin kaunis ja nuori tyttö on yksin kaupungilla?” Blääh… ei kiinnostanu, jatkoin matkaa. Löysin 50 mk!!!!! (päiväkirja, yksityiskokoelma)

Nuoria hassuttelemassa Puputin risteyksessä 1970-luvun vaihteessa. Kuva yksityiskokoelma.
Nuoria hassuttelemassa Puputin risteyksessä 1970-luvun vaihteessa. Kuva yksityiskokoelma.
Ringin kiertäminen

Hämeenkadun kiertämissuunnalla oli oma merkityksensä. Aloitettua kävelysuuntaa voitiin vaihtaa, jos haluttiin sattumalta törmätä johonkin toiseen suuntaan kiertävän kiinnostuksen kohteen kanssa. Kierroksen aikana sitten jännitettiin syntyykö katsekontaktia ja mahdollisesti toivottua keskusteluyhteyttä. Moni seurustelusuhde sai alkunsa kartsaa kiertäessä, mutta toisaalta moni kiinnostava vastaantulija jäi lopulta pelkäksi haaveilun kohteeksi.

Kyllä vaan – sen takia siellä varmaan kuljettiin. Tsiikailtiin ja pidettiin silmäpeliä…. (nainen s. 1963)

Kartsalla pyörittiin perjantai- ja lauantai-iltaisin säästä riippumatta. Monta tuntia käveltiin rinkiä ja yritettiin törmätä kiinnostaviin kundeihin koulun ulkopuolellakin. (nainen s. 1970)

Mun ensimmäisen poikakaverini tapasin kaupungilla. Monta kierrosta katselimme toisiamme kun tulimme vastaan toisiamme ja sitten hän alkoi jutella. Nojailtiin yhteen aitaan. Ja toisenkin tapasin kaupungilla. (nainen s. 1974)

Kävellyn ringin pituus sekä käännös- ja pysähdyspaikat vaihtelivat hieman riippuen nuorista ja vuosikymmenistä. Kartsan kiertäminen keskittyi selvästi enemmän ylä- kuin alapäähän ja tavallista oli tehdä Hämeenkadun alapään käännös jo Puputin risteyksen kohdalla. Mikäli illalla oli Rity-talon Montussa disko, voitiin kartsakierros ulottaa aina kolmiopuistoon saakka. Myös Sokoksen takana olevan parkkipaikan ja alaparkin luona voitiin käydä katsomassa, keitä oli paikalla.

Hämeenkadun yläpään liikkeitä 1970-luvulla. RKM-kokoelmat.
Hämeenkadun yläpään liikkeitä 1970-luvulla. RKM-kokoelmat.

Yläpäässä käännös tehtiin viimeistään Hämeenaukiolla, mutta usein jo Keskuskirkon rappusten kohdalla. Lyhyempi kierros voitiin lopettaa jo Saavalaisen kulmaan eli nykyisen Siwan kohdalle. Välillä kartsaa saatettiin kiertää vain Saavalaisen kulman ja Torikadun välillä. Autot kulkivat kartsalla laajempaa korttelikierrosta useimmiten Kolmiopuiston ja Hämennaukion välillä.

Kesäinen Hämeenkadun yläpää. Oikealla näkyy uusi rakennus Saavalaisen kulmassa. RKM-kokoelmat.
Kesäinen Hämeenkadun yläpää. Oikealla näkyy uusi rakennus Saavalaisen kulmassa. RKM-kokoelmat.
Nimimerkki Pihlaja osallistui Riihimäki-seuran Talvinen Riihimäki -kilpailuun kuvaamalla juuri purettavan Saavalaisen puutalon 1980-luvun puolivälissä. RKM-kokoelmat.
Nimimerkki Pihlaja osallistui Riihimäki-seuran Talvinen Riihimäki -kilpailuun kuvaamalla juuri purettavan Saavalaisen puutalon 1980-luvun puolivälissä. RKM-kokoelmat.
hengailu- ja pysähtymispaikat

Kävelemisen eli rinksan heittämisen lisäksi Hämeenkadulla pysähdeltiin juttelemaan tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Kauppojen rappuset ja näyteikkunoiden laidat sekä jalkakäytävien kiveykset, penkit ja puomit olivat kaikki sopivia paikkoja pidemmille istuskelutuokiolle. Kirkon ja seurakuntakodin rappuset olivat myös suosittuja seisahduspaikkoja kuten myös Runosen kioskin penkit.

istuttiin luuhattiin kytättiin poikii. jauhettiin purkkaa syljeskeltiin maahan.. oltiin freeman ajetaan tandemilla aikaa. (nainen s. 1962)

ainakin meteli oli välillä kova : ) Musiikki soi, autot ajoivat madellen ja porukka huuteli hyväntahtoisesti toisilleen, puheen sorina ja nauru oli kova. (nainen s. 1970)

Kyllä monen Hämeenkadun putiikin oven suun kivetyksellä on istuttu tuntitolkulla, joskus hanuri ihan jäässä… (nainen s. 1973)

Nuoria istuskelemassa puiston rappusilla Riihimäellä 1960-luvun lopulla. Kuva yksityiskokoelma.
Nuoria istuskelemassa puiston rappusilla Riihimäellä 1960-luvun lopulla. Kuva yksityiskokoelma.
Hämeenkatua talvella. Kartsaa kierrettiin kesällä ja talvella lähes säästä riippumatta. Runosen kioski on vielä paikoillaan JR-pukutalon vieressä. RKM-kokoelmat.
Hämeenkatua talvella. Kartsaa kierrettiin kesällä ja talvella lähes säästä riippumatta. Runosen kioski on vielä paikoillaan JR-pukutalon vieressä. RKM-kokoelmat.

Hämeenkadun kiertäessä saatettiin piipahtaa välillä jossain lämmittelemässä tai muuten vain hengailemassa. Paikat vaihtelivat eri vuosikymmeninä, mutta suosituimpia olivat baarit, kahvilat, kioskit ja syrjäisemmät istumispaikat. Kartsailtoina moni sisätiloissa oleva paikka oli jo kiinni, joten poikkeamispaikkoja oli vähän. Seurakunnan pitämä yökahvila Yökkönen oli 1990-luvulla hyvin suosittu nuorten keskuudessa uskonnollisuudesta riippumatta. Välillä lämmittelemään mentiin myös porttikonkiin tai pankkiautomaattikoppiin, vaikka niistä ajettiinkin usein nopeasti pois.

Hämeenkatua päästä päähän vuoroin mitenkin päin.. Yleensä päätettiin heti kumpaan päin lähetään alottaa. […] Sitten välillä istuttiin rappuun porttikongiin. Ramin kulma. Puputin kulma, Hämeenaukio, Ritytalo. nakkareilla, Sokkarin luona oli nakkari ja kirkon tykönä Runosen kioski. Kirkonmäki oli suosittu. Ja kaikki kartsan väliköt. (nainen s. 1962)

Raportti Riihimäen kartsalta vuodelta 1979. Riihimäen nuorisopalveluiden lehtileikekirja.
Raportti Riihimäen kartsalta vuodelta 1979. Riihimäen nuorisopalveluiden lehtileikekirja.
Aikuisten suhtautuminen

Aikuisia ei Hämeenkadulla paljon näkynyt viikonloppuiltaisin nuorten vallattua kadun. Aikuiset viettivät iltaa sisätiloissa anniskeluravintoloissa tai kotona, kun taas nuorilla ei ollut kadulla oleilun lisäksi muita vaihtoehtoja yhteisiin kokoontumisiin. Nuorten kadulla oleskelua ei aina katsottu kovin hyvällä ja erityisesti korttelirallia pyrittiin toistuvasti rajoittamaan ratsioilla. Myös julkijuopottelu ja metelöinti kiristivät välillä aikuisten hermoja.

Hämeenkadulla kun aamuyöllä istuskeltiin liikkeiden rappusilla, mölistiin ja räittiin kadulle, tuli asukkailta ja talkkareilta sanomista. Myös ravintolasta kotiin kävelevien aikuisten kanssa tuli joskus sanaharkkaa. Mutta pääasiassa hyvin vähän. Pakkasella pyrittiin rappukäytäviin tms. ja niistä tuli aika nopeasti lähtö. (mies, s. 1957)

Hämeenkadun varrella asuvat vanhemmat Ihmiset varmaan kärsivät metelistä aika kovasti. Eräänä perjantai-iltana kun istuskelin yhden myymälän rappusilla niin yläkerran ikkuna aukesi ja siellä asuva mummo (mummo meidän mielestä, mutta olisiko ollut viittäkymmentäkään) kippasi ämpärillisen vettä meidän niskaan : ) (nainen, s. 1960)

Moni vanhempi oli kuitenkin loppujen lopuksi enemmän huolissaan siitä, jos nuori ei mennyt muiden kanssa kartsalle hengaamaan vaan jäi kotiin yksin. Hämeenkadun kartsalla käyminen kuului nuorena olemiseen Riihimäellä jo useassa sukupolvessa.

Korttelirallista jotkut napisivat, mutta pääosin aikuiset taisivat olla sitä mieltä, että Hämeenkadulla kulkeminen kuului asiaan. En ollut ainoa, jonka vanhemmat olivat huolissaan siitä, että nyhjäsin kotona yläkouluiässä. Harvempi taisi olla huolissaan siitä, että lapsi eli nuoruuttaan ”kadulla”. (nainen s. 1967)

JAA!
SELAA MUITA PAIKKOJA!

frontpage