nuorten oma tila
Nuoppari: hengailtiin, pelattiin, keikkoja. Katseltiin ulkona kun pojat skeittas. (Nainen s. 1975)
Riihimäellä avautui syyskuussa 1988 uusi ja pitkään odotettu nuorisokeskus. Nuorisotilat saatiin vuonna 1923 valmistuneesta entisen Marschanin makkaratehtaan talosta Uudenmaankadulta. Riihimäen nuorisotilat olivat olleet jo pitkään heikossa jamassa. Murtokadun vanha nuorisotalo oli ollut jo 1970-luvun alusta saakka purku-uhan alla kunnes se viimein 1980-luvun lopulla purettiin. Ennen Uudenmaankadun nuorisokeskusta nuorilta puuttui hetken aikaa kokonaan suuri yhteinen kokoontumistila. Uudessa talossa oli käyttötilaa tuhat neliötä kahdessa kerroksessa, kellarikerroksiin remontoitiin vielä myöhemmin mm. bändien treenitiloja.
toimintaa nuorten ehdoilla
Avauduttuaan nuorisokeskus tarjosi paljon erilaista ohjattua toimintaa: oli erilaisia harrastuskerhoja, mopopajaa, break-tanssikerhoa ja musiikkiklubia. Ohjatun toiminnan lisäksi nuorisokeskuksessa oli iltaisin avointa toimintaa joka viikonpäivä. Nuorisokeskuksessa järjestettiin myös keikkoja ja diskoja. Diskot olivat niin suosittuja, että kaupungin nuorisotoimenjohtaja Pertti Kosonen kertoo lehtihaastattelussa 18.8.1990 saaneensa juuri sadan nuoren allekirjoittaman adressin, jossa diskoja toivotaan enemmän.
Nuopparilla pelattiin ja löhöttiin. (nainen s. 1976)
lähinnä hengailtiin ja tietysti haetiin kontaktia tyttöihin. (mies s. 1977)
Uudenmaankadun nuopparilla yhdessä vaiheessa varmasti päivittäin. (mies s. 1977)
Vielä 1950-luvulla Riihimäen ohjattu nuorisotyö keskittyi kansantanssin, partion ja urheiluseurojen järjestämään toimintaan. Nuorisotyön yksipuolisuudesta alkoi kuulua yhä kärkkäämpiä kannanottoja 1960-luvun alusta lähtien, jolloin alettiin peräänkuuluttaa tarjotun harrastustoiminnan monipuolisuutta ja nuorten omatoimisuuden kannustamista.
Aikuisten suunnitteleman ja ohjaaman toiminnan lisäksi alettiin puhua nuorten omista mieltymyksistä ja halusta päättää omasta vapaa-ajastaan. Esimerkiksi Hämeen Kansassa (25.4.1964) haastateltu kaupunginvaltuutettu Niilo Huitula kommentoin, että ”ellei uusia työmuotoja löydetä [nuorisotyölle], nuoriso entiseen tapaan viihtyy paremmin kahviloissa ja baareissa kuin kerhoissa tai muiden harrastusten parissa.” Toisessa lehtikirjoituksessa kyseenalaistettiin nuorten innostus kansantansseihin:
Ei voida olettaa, että jokainen nuori tyttö tai poika saataisiin innostumaan vetämään polvihousut ja solkikengät jalkaansa ja hyppäämään ”Pirunpolskaa” tai ”Hiirentappoa”. Kysymys ei ole siitä, onko jokaisella tällaiseen edellytyksiä, vaan siitä, haluaako mukaan. Täytyy sanoa, että nuoriso ei varauksetta muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta halua. (Nimimerkki Helmeri 1963, Riihimäen Nuorisopalveluiden leikekirjat)
Kansantanhuja ja kansantanhuja. Ei kiinnostanut. (nainen s. 1943)
Monaria edeltäneen Murtokadun nuorisotalon avautuminen vuonna 1968 oli monella tapaa merkittävä asia. Nuoret saivat ensimmäisen kerran pelkästään heille tarkoitetut tilat omaan käyttöön. Nuorisotalon toiminta suunniteltiin myös pitkälti nuorten omien toiveiden mukaan ja esimerkiksi avoimet nuorten illat olivat alusta asti tärkeässä osassa. Varsinaisen aikuisten ohjaaman toiminnan sijasta painotus alkoikin siirtyä nuorten omaehtoiseksi toiminnaksi ja vapaaksi oleiluksi ilman mitään sen suurempaa päämäärähakuisuutta. Nuorisokerhoissa nuorten oma aktiivisuus ja toiminta alkoi korostua kun aikuiset antoivat nuorille enemmän tilaa toimia valvotuissa olosuhteissa.
nuorten harrastusten tukeminen
Uudessa nuorisokeskuksessa haluttiin ottaa paikalliset nuorisobändit entistä paremmin huomioon. Makkaratehtaan muutosremontissa oli toivottu kellarikerroksen muuntamista bänditreenitiloiksi, joista oli jatkuva puute. Harjoittelutilat saatiin lopulta käyttöön vasta syksyllä 1992, ja treenivuorot täyttyivät heti jonottavista bändeistä.
Lue lisää Riihimäen nuorisobändien harjoittelu- ja keikkapaikoista täältä.
Musiikin harrastusmahdollisuuksien lisääntymisen lisäksi uusi nuorisokeskus tarjosi Riihimäellä ensimmäisen kerran myös luvallisen harrastuspaikan rullalautailijoille 1990-luvun alussa. Nuorten toiveita kuunneltiin myös vuonna 2009 kun Monarin pihalle pystytettiin luvalliset graffitiseinät, joihin kuka tahansa voi mennä maalaamaan.
Riihimäen rullalautailukulttuurista lisää täältä.
Riihimäen graffitikulttuurista lisää täältä.
Monari toimii edelleen samoissa tiloissa ja nuorisokeskuksen nykyiseen toimintaan voi tutustua täältä.
JAA!
SELAA MUITA PAIKKOJA!
