nuorten tanssi- ja keikkapaikat
joka toinen perjantai montussa Disco, siellä oltiin. Muuten kartsalla (mies s. 1961)
Vuonna 1963 valmistunut Riihimäen työväentalo eli Rity-talo oli keskeinen paikka nuorison kartsakulttuurissa. Rity-talolla järjestettiin vanhemmille suunnattujen tanssien lisäksi myös keikkoja ja 1970-luvun alusta lähtien nuorille diskoja. Erityisesti talon alakerran Montussa järjestetyt diskot kokosivat riihimäkeläiset nuoret yhteen. Tämän lisäksi Rity-talossa toimin nuorison suosiossa ollut Kivitasku-baari 1960-luvulla.
Nuorison baarikulttuurista ja Kivitaskusta lisää täällä.
keikat
Jo ennen diskotoiminnan alkua nuoriso oli käynyt Rity-talossa tansseissa ja keikoilla. Kun erityisesti nuorille suunnattu ohjelmatarjonta alkoi 1970-luvun alussa, oli perjantaisin diskon lisäksi myös paljon nimekkäiden esiintyjien keikkoja. Esimerkiksi Hurriganes soitti ensimmäisen Riihimäen keikkansa Rity-talolla 26.10.1973, jonka jälkeen bändi kävi Montussa soittamassa useammankin kerran. Muita 1970-luvun nimekkäitä esiintyjiä olivat mm. Teddy & The Tigers, Juice, Sammy Babitzin, Rauli Badding Somerjoki ja Dave Lindholm.
Remu ja Hurriganes, Rauli Badding Somerjoki keikkaili Ritytalolla, se oli jotain se. (nainen s. 1957)
Hurriganesin Tavastian keikkataltiointi vuodelta 1974, noin vuosi Riihimäen ensimmäisen keikan jälkeen. Hurriganes keikkaili Riihimäellä 1970-luvulla yli kymmenen kertaa sekä Rity-talossa että Riutassa.
Rity-talon lisäksi keikoilla käytiin erityisesti Riutanharju-lavalla Riutassa. Myös nykyisen jäähallin vieressä pellolla sijainneessa Rytmiriihessä sekä Kerho- ja Urheilutalolla oli välillä suuriakin nimiä esiintymässä. Riihimäellä kävi 1970-luvulla suomalaisten suosikkien lisäksi myös ulkomaalaisia bändejä kuten Riutassa The Rubettes (1975), Dr. Feelgood (1975), Suzi Quatro (1975) ja Alvin Stardust (1975 tai 1976).
Mopoiän jälkeen käytiin Riutassa ja Kolmilammella jossa oli välillä oikein ulkomaan ihmeitä. (mies, s. 1957)
Myöhemmin 1980- ja 1990-luvuilla Riihimäellä esiintyi etupäässä suomalaisia bändejä. Paikkakunnan omien kellaribändien lisäksi keikalla kävivät muun muassa Popeda, Eppu Normaali, Topi Sorsakoski, Klamydia, Dingo ja Apulanta. Lisäksi Rityllä ja Urheilutalolla järjestettiin bändikilpailuja, kuten Rokin SM-kisojen karsintoja ja nuorison taidetapahtumia.
Riutanharjulla tuli joskus käytyä kuuntelemassa esimerkiksi Sleeppers Sleepereitä ja Popedaa, Dingo kävi esiintymässä urheilutalolla. (nainen s. 1972)
klamydiaa käytiin usein katsomassa montussa. Muuten kuuntelin Miljoonasadetta, suurlähettiläitä (jotka kerran konsertoivat riihimäelläkin hyrian vieressä olevassa puistossa.) (nainen s. 1977)
Urheilutalolla ensimmäinen live-keikkakokemus Apulannasta. (nainen s. 1984)
Yle Elävässä Arkistossa on haastattelupätkä Rubettes-yhtyeestä Riutan lavalta vuodelta 1975. Taustalla näkyy myös paikalla ollutta nuorisoa.
Hyvien kulkuyhteyksien ansiosta Helsingin ja muiden suurempien kaupunkien musiikkitarjonta oli helposti saavutettavissa. Keikoilla ja tanssimassa käytiinkin paljon myös muilla paikkakunnilla. Matka taittui junan lisäksi myös järjestetyillä bussikuljetuksilla tai kyydillä joko sovitusti tai liftaten.
-70 luvulla Riihimäellä oli harvinaisen paljon silloisen ajan suomalaismuusikoita esiintymässä. Muutin Poriin vuonna 1975 ja tuntui, että tämä on periferia. Helsingin teatteri ja musiikin tarjonta oli nuoruudessani aivan mahtavaa. (nainen s. 1957)
Jo teininä kävin suosikkibändejäni katsomassa Riihimäen ulkopuolella. (nainen s. 1974)
Elävää musiikkia seurasimme yleensä Helsingin suunnassa. (mies s. 1989)
konventit ja muut tanssipaikat
Ennen 1970-luvun diskohuumaa riihimäkeläiset nuoret kävivät tanssimassa perinteisissä tanssipaikoissa, lavoilla ja koulujen oppilaskuntien järjestämissä konventeissa eli konvissa. Konvilla tarkoitettiin oppilaskuntien oppilailleen järjestämiä ohjelmallisia juhlia, joissa keskeisessä osassa oli juuri tanssiminen.
Konvat lyseolla ja tyttölyseolla. Esiinnyttiin ja lopussa oli tanssia. Rikoin myös rajoja, ja kävin Amiksenkin konvissa joskus. (nainen s. 1947)
Kävin vain tanssipaikoilla, joissa oli kaikenikäistä porukkaa, Kesällä usein Riutta sekä Rytmiriihi, joskus Valajärven ja Kiskon lavallakin tuli pistäydyttyä. Talvella Rityn alakerrassa ja Kisapirtillä. Opiskeluaikaan oli rahaa sen verran vähän käytössä että se rajoitti käyntikertoja melkoisesti, mutta tuttavuussuhteita hyödyntäen pääsi joskus edullisesti tai ilmaseenkin sisälle niihin. (mies s. 1948)
Kovissa saattoi joskus soittaa joku bändi. Sinne mentiin jos päästiin sisälle. (nainen s. 1955)
diskot
Diskojen kultakausi alkoi Riihimäellä 1970-luvulla. Murtokadun nuopparin kolme alakerran huonetta muunnettiin nuorisoklubin toimesta diskoteekiksi värikkäine seinämaalauksineen sekä värivaloineen. Uusi Suomi kirjoitti juuri valmistuneesta diskosta 10.3.1970:
Go-go-rytmit kaikuvat entisessä vihkikappelissa. Suuri ja värikäs silmä tuijottaa ”valvovasti” entisen vihkikappelin seinältä tanssivia nuoria. Päivänvalo pääsee vain vahingossa pilkistämään maalatuista ikkunoista. Seinät ovat täynnä värikkäitä freskomaalauksia. Lattialla palvelee istuimina vaahtokumilla täytetyt jutesäkit. Riihimäkeläiset nuoret ovat saaneet oman diskoteekin.
Nuopparin diskotilat siirrettiin tilavampaan juhlasaliin vuonna 1974 ja vanhat tanssitilat muuttuivat peli- ja olopaikaksi. Juhlasaliin siirretty disko toteutettiin myös nuorten talkootyönä.
Nuopparin lisäksi myös Rity-talon Montussa alettiin järjestää diskoja vuodesta 1972 lähtien perjantaisin. Työväenyhdistyksen huvitoimikunnan järjestämästä Montun diskosta tuli vuosikymmeniksi riihimäkeläisnuorten tärkeä kohtaamispaikka. Diskoja järjestettiin Rity-talon alakerran juhlatilassa, johon mahtui suuri joukko nuoria tanssimaan kerralla. Musiikista vastasivat dj:t, joiden musiikin tahdissa moni seurustelusuhde on saanut alkunsa – ja myös päättynyt.
Monttu oli toki erityisen otollinen seurustelusuhteiden, mutta myös onnettomien bänksien syntymispaikka. (nainen s. 1965)
70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa ei oikeastaan ollut paljon muuta kuin kartsa, ja jossain vaiheessa viikonloppuisin Montun disko (Rity-talon alakerta), jossa kierrettiin ympyrää salissa, jonka keskellä tanssiittiin. Välillä käytiin tupakkahuoneessa tupakalla. Jos oltiin Montussa pojan kanssa, kierrettiin sen kanssa yhdessä salia niin, että pojan käsi oli tytön kaulalla. (nainen s. 1965)
kyllähän Montun disko oli pariutumis- ja esittelypaikka. (mies s. 1973)
Rity-talon diskossa esiintyi ensimmäisinä vuosina usein myös bändejä levymusiikin lisäksi. Vuosina 1976-77 disko toimi nimellä Hot Line Disco. Vuodesta 1978 lähtien alettiin käyttää virallisestikin jo vakiintunutta nimitystä Monttu disco. Samalla kiertävien tiskijukkien soittama musiikki tuli pääosaan.
Tiskijukilla oli mukanaan omat levyt ja soittokalusto, joka asennettiin esiintymislavalle. Dj:t soittivat yleensä suosituimpia tuoreita biisejä omilla musiikkimieltymyksillä väritettynä. 1970-luvulla diskossa kerättiin kävijöiltä erityistä Montun listaa suosituimmista biiseistä. Eniten ääniä saaneet kappaleet soitettiin seuraavana perjaina ”Montun listana”. Diskoon hankittiin kulta-aikana yksi uusi levy joka viikko tuoreimpien hittien tarjoamiseksi.
Diskot olivat alusta asti ikärajattomia ja humaltuneena ei ollut sisälle asiaa. Järjestystä valvomassa oli useita järjestysmiehiä ja ensimmäisinä vuosina jopa vakituisesti kaksi poliisia. Kanttiinista sai ostaa limpparia, kahvia ja karkkia, tupakoitsijoille oli alkuaikoina varattu erillinen tupakkahuone. Alkoholikiellon vuoksi moni nuori piilotti salapulloja Rity-talon takana olleeseen mäkeen.
Montun diskojen aikaan pulloja piiloteltiin metsikköön ja siellä tuli poliisiakin kerran pakoon juostua. (nainen s. 1974)
Disko oli 1970-luvulla auki kello 20-01 välisenä aikana. Sisäänpääsyn yhteydessä käteen sai valkoisen leiman, joka hohti mustavalolampun alla. Hohtavan erikoisleiman ansiosta diskosta pystyi poistumaan välillä ja palaamaan leimaa näyttämällä. Diskosalissa oli myös mustavalolamppuja, jotka saivat valkoiset vaatteet ja hampaat hohtamaan.
Diskon muina tunnelman luojina toimivat 1970-luvulta lähtien peilipallot, valourut, strobovalot sekä kiekkoprojektori, joka mahdollisti liikkuvien tehosteiden projisoinnin seinille. Montun diskossa näytettiin myös 1970-luvun lopulla varhaisia musiikkivideoita seinään projisoituina. Musiikkipätkät hankittiin levy-yhtiö EMIltä lainaan 16mm filminauhoina.
Rity-talon juhlasali sisustettiin joka perjantai erikseen diskoksi. Seiniin teipattiin julisteita ja kattoon viritettiin valoefektit sekä mustavalot. Diskon päätyttyä kaikki piti jälleen korjata pois lauantaina järjestettyjen aikuisten tanssien tieltä. Diskoa myös mainostettiin ahkerasti ja Montun julisteita näki Riihimäen ja lähipaikkakuntien katukuvassa.
Montun diskon kultakautta elettiin 1970-luvulla, jonka jälkeen 1980-luvun alussa diskotoiminta hiljeni. Diskoja järjestettiin harvemmin ja järjestäjät vaihtuivat usein. Tultaessa 1980-luvun lopulle Montun diskotoiminta elpyi ja Rity-talo nousi uudelleen nuorison suosituimmaksi tanssipaikaksi.
Nuorille diskot olivat aina 2000-luvulle saakka todella tärkeitä. Diskoja ei pystytty järjestämään niin paljon kuin kysyntää olisi ollut. Nuoret jopa tekivät nuorisotoimenjohtajalle vuonna 1990 sadan nimen adressin, jossa he toivoivat lisää diskoja!
Diskoja järjestettiin Murtokadun nuorisotalon ja myöhemmin Uudenmaankadun nuorisokeskuksen sekä Montun lisäksi myös muualla. Suosittuja diskoja olivat mm. yläasteiden, lukioiden ja ammattikoulun diskot sekä Petsamon nuorisotalon ”Pesulan” diskot. Oma erikoisuutensa olivat uimahallissa järjestetyt vesidiskot.
Nuorisotoimen, nuorisojärjestöjen ja oppilaitosten lisäksi myös kaupalliset toimijat kiinnostuivat tarjoamaan nuorille diskoja 1990-luvun vaihteessa. Riihimäellä toimi hetken aikaa ainakin Starlightissa ja Seurahuoneen Beatch Pitissä limudisko alle 18-vuotiaille.
Toimintaa ei alaikäiselle kyllä kauheasti ollut oppilaskuntien ja luokkien discoja lukuun ottamatta. Ne kyllä koluttiin ja lukioiässä myös ammattikoulun ja Polarin discot Riksun lukion lisäksi. Vaikka virallisestihan nuo olivat yleensä vain oman koulun oppilaille. (nainen s. 1967)
Urheilutalolla, Starlitessa, Martinan yläkerrassa oli yökerho […] Vanhan alkon alakerrassa oli tanssipaikka ja siellä bändejä käytiin kuuntelemassa. (nainen s. 1970)
Myöhemmin tuli myös limubaari ”Beach Pit” (nykyisen Seurahuoneen Koomikon tiloihin). Oli fiilis ku olis ”baariin” menny :). (nainen s. 1977)
Diskojen suosio jatkui koko 1990-luvun ajan, mutta diskojen kultakausi alkoi olla auttamattomasti takanapäin. Montun disko lopetti säännöllisen toimintansa 1990-luvun alkupuoliskolla Rity-talon saneerauksen myötä. Tämänkin jälkeen tiloissa järjestettiin satunnaisesti diskoja, mutta mitään koko Riihimäen nuorisoa kokoavaa tanssipaikkaa ei kaupungissa enää ollut. Tultaessa 2000-luvulle nuorten kiinnostus diskoihin on hiljalleen hiipunut muiden ajanviettotapojen myötä.
JAA!
SELAA MUITA PAIKKOJA!
