nuopparitoimintaa riihimäellä
Radan varressa ollut Nuorkka oli myös hyvin suosittu paikka. Nuoret saivat itse maalata huoneet mieleisikseen ( olin mukana maalaustalkoissa), psykedeelistä kuviointia oli talo täynnä! Siellä oli myös hyvät diskot! (nainen s. 1953)
Riihimäen nuorisolautakunta sai pitkällisen yrittämisen jälkeen pelkästään nuorille tarkoitetun tilan Murtokadulta vanhan pappilan rakennuksesta. Riihimäen nuorisotalo eli nuoppari avasi ovensa avajaisilla 27.2.1968. Vanhaa seurakuntataloa jouduttiin ennen avaamista remontoimaan talkoovoimin, jotta tiloista saatiin nuorisolle mieleisiä.
Nuorten oma talo
Valmistuttuaan nuorisotalo oli koko Suomen mittakaavassa edellä aikaansa. Nuorille varatut omat tilat olivat vielä harvinaisuus. Nuorisotiloja oli kahdessa kerroksessa: yläkerran 11 huonetta oli varattu eri yhdistysten käyttöön, alakerrassa oli useita huoneita, joista tärkein oli tietysti nuorten itsensä kunnostama ja maalaama diskosali.
Kartsamuistoaineistossa nuopparia muistellaan diskon lisäksi erityisesti hengailupaikkana, jossa käytiin kavereiden kanssa viettämässä aikaa pelaillen ja musiikkia kuunnellen. Noin kerran kuukaudessa järjestetyillä keikoilla käytiin kuuntelemassa erityisesti paikallisia bändejä. Nuopparin yläkerrassa oli bändeille myös treenitilat.
Nuorisotalon keikoilla joskus kävin, muistuu mieleen ainakin Matthews, Ernos, (nainen s. 1954)
Paikallismusiikista Granite ja Frankie and The Lovers. (nainen s. 1963)
Nuorisotalon hallinnasta vastasi erityinen nuorisoklubi, jonka hallitus koostui talon käyttäjistä. Talon käyttö ja sisäänpääsy edellytti nuorisoklubikortin lunastamista, mutta käytännössä korttisysteemi toimi huonosti ja myös ilman korttia pääsi helposti sisälle. Esimerkiksi vuonna 1970 kävijöitä oli talossa yli 20 000.
Riihimäen Sanomat kirjoitti nuopparin diskosta vuonna 1971: ”Nuorisotalon diskosali sijaitsee osittain huoneessa, jossa aikoinaan on satoja riihimäkeläispareja vihitty avioliittoon. Tämä huone on ns. Hämärähuone, jonka pimennossa annetaan jälleen lupauksia, jotka tosin eivät ole yhtä tosissaan annettujakaan kuin ennen, kun lupauksen vastaanotti liperipukuinen pastori” (Riihimäen Seutu 11.3.1971).
Nuopparilla oli hyvä Disco ja valvojana siellä oli Rönkön Raimo, tiukka setä. (nainen s. 1956)
vauhdikasta menoa
Nuorisotalo keräsi ympärilleen myös lieveilmiöitä. Erityisesti nuorten tappeluista ja liiallisesta alkoholinkäytöstä koitui ongelmia. Tilanne oli jopa niin vaikea, että nuorisotyölautakunta pyysi vuonna 1968 järjestyspoliisia vierailemaan nuorisotalolla mielellään useita kertoja joka lauantai.
Vuonna 1969 Riihimäen Sanomat uutisoi, että nuorisotalo kerää tappeluita ympärilleen: ”Hulinajoukko on yleensä vakio kerrottiin nuorisotalon puolelta. Arkipäivisin on rauhallista ja sunnuntaisinkin voidaan olla huoletta mutta lauantai-iltaisin alkaa olla jo täysi rähinä päällä.” Nuorisotalon sisällä järjestyksenvalvojat saivat kahakat usein aisoihin, mutta talon pihalla ja lähialuilla järjestystä oli vaikeampi valvoa.
popparit ja rasvikset (pojat) ottivat joskus yhteen esim. nuorisotalon pihalla oli kerran tappelu jonka näin. (nainen s. 1954)
Nuorisotalo oli heti avaamisestaan lähtien tarkoitettu vain väliaikaiseksi nuorisotilaongelman ratkaisuksi. Peltosaaren ylikulkusillan rakennustöiden oli tarkoitus jyrätä rapistunut puurakennus uudisrakentamisen tieltä. Nuorisotalo kuitenkin säästyi purkutuomiolta aina vuoteen 1986 saakka, jolloin korjauskelvottomaksi tuomittu rakennus lopulta purettiin. Uudet nuorisotilat avautuivat vanhan makkaratehtaan tiloissa Uudenmaankadulla vuonna 1988.
Tutustu Riihimäellä eri vuosikymmeninä toimineisiin nuorisotiloihin täältä.
Uudenmaankadun Nuorisokeskus Monarista lisää täältä.
JAA!
SELAA MUITA PAIKKOJA!
