Omia bändejä oli useita. Treenikämppiä kavereiden autotalleista nuokkarin bändikämppiin ja RiLun [Riihimäen lukion] kellariin. (mies s. 1974)
Monarin kellariin tehtiin bändeille harjoitteluhuoneita kuusi kappaletta. Kämppien äänieristyksessä oli alkuvaiheessa hieman ongelmia ja musiikki kuului seinien läpi viereisiin kämppiin ja ulos naapurustoon saakka. Äänieristykset saatiin kuitenkin kuntoon ilman, että soittamisesta tarvitsi tinkiä.
Rokkia, heviä ja punkia
Riihimäkeä on tituleerattu usein rokkikaupungiksi ja rock’n’roll –musiikki onkin ollut tärkeässä osassa myös paikallisten bändien edustamissa musiikkigenreissä. Riihimäen rokkihenkisyys oli niinkin vahvaa, että muiden musiikkityylien, kuten 1980-luvulla uuden hip hop -musiikin kuuntelijoita ei aina katsottu hyvällä.
Oli Rokkareita ja Teddyjä! Riksu oli rokkari- kaupunki. (nainen, s. 1961)
Riihimäen kokoiseen pikkukaupunkiin on kuitenkin aina mahtunut monenkirjava otos eri musiikkityylejä soittavia ja kuuntelevia nuoria. Rock-musiikin lisäksi Riihimäellä on ollut erityisesti nuorten punk- ja heavybändejä 1980-luvulta lähtien. Paikallinen elävän musiikin harrastajien yhdistys Rammari (perustettiin vuonna 1984) tuotti paikallisten bändien kanssa ”little town called…” –nimisen LP-levyn vuonna 1987. Levyllä soitti useampi sen aikainen paikallinen bändi.
Riihimäellä oli paljon ”kellaribändejä” ja bändi-iltoja nuoppareilla. Daisy Chain oli bändi jonka keikoilla olin joka kerta. Johtui varmaan siitä että seurustelin basistin kanssa… (nainen, s. 1972)
Esiintyjät kaikki kävin katsomassa mitkä oli rokkia. Itse soittelin nuorisotalolla (sillan alla), Rytmi riihi, montussa, harlekiinissa (pohjankaari) kesäteatterissa… Siellä sun täällä. Riksun bändit teki kokoelma levyn – 90? Little town called Riihimäki. Tallessa on. (mies s. 1966)
Muutamien yhtyeiden ja artistien onnistui löytää kuulijakuntaa myös Riihimäen ja lähialueen ulkopuolelta. Vuonna 1965 riihimäkeläinen Sir Adolf and His Agents voitti voitti rokin SM-kisat ja keikkaili muutaman vuoden ahkerasti. Myöhemmin ja täysin erilaisista musiikillisista lähtökohdista Endstand (1996-2008) nousi Monarin treenitiloista kansainvälisesti noteeratuksi hardcore punk-bändiksi.
Ystäväpiirissäni oli muutamia yhtyeitä, joiden olemassaolon odotimme vievän meidät kuuluisuuteen. Treenikämppä sijaitsi Monarilla. (mies s. 1989)
treenipaikkoja
Nuorisobändien yleisiä harjoittelupaikkoja olivat 1990-luvun alussa nuorisokeskuksen kellarin lisäksi mm. Lasitehtaan lähellä sijainnut Veikkola ja Petsamossa vanhassa pesulassa sijainnut nuorisotila. Kaikissa kolmessa myös heitettiin keikkaa. Paikalliset bändit kävivät esiintymässä myös Rity-talon Montussa, Kino Sammossa, Polarissa eli Pohjolarinteen koululla sekä koulujen järjestämissä diskoissa.
Keikkoja kävin kuuntelemassa mm. Kerhotalolla / paikallisia bändejä kuten Frankie and the lovers sekä Granite, Riutan lavalla käytiin myös. (nainen, s. 1961)
RIEMU:n tilaisuuksissa kyllä, kun oltiin oman bändin kanssa itsekin soittamassa usein. (mies, s. 1963)
Itse soitin bändissä jonka kanssa tehtiin muutamia keikkoja, mm Kino Sammossa ja Nuorisotalo Monarilla. (mies s. 1972)
raskasta rokkia ja hevia kuuntelin. Bändi oli ja treenattiin kaverin kotona Sipparissa 1980 luvun lopulla. Kinosammossa ja uudella nuopparilla eteläistä koulua vastapäätä käytiin keikoilla. (mies s. 1978)
keikkapaikkoja
Kino Sammossa järjestettiin erityisesti rankempaan heavy- ja punk-musiikkiin keskittyneitä keikkoja. Bändit harrastivat myös keikkavaihtoa eri kaupunkien välillä, jolloin toiselta paikkakunnalta saatiin bändi keikalle Riihimäkeen ja paikallinen bändi pääsi vastavuoroisesti keikkailemaan eri paikkakunnalle.
Punk- ja paikallisia pikkubändejä kävin kuulemassa Kino Sammossa. (nainen s. 1970)
Keikoilla käytiin satunnaisesti, lähinnä vanhalla elokuvateatterilla katsomassa paikallisia aloittelevia rock- ja punk-bändejä (nainen s. 1972)
Kiertävien kotimaisten ja ulkomaisten bändien keikoista sekä diskoista Riihimäellä tarkemmin täältä.