alkoholi, kahakat ja muu toilailu
Toilailuja toki oli, mutta jälkikäteen ajateltuna kovin hupaisia. […] Kaljoittelua ja tupakanpolttoa harjoiteltiin. (nainen s. 1964)
Kartsailtoina sattui ja tapahtui. Kun suuri joukko nuoria kokoontuu samaan paikkaan, syntyy iloisten kohtaamisten lisäksi usein myös välienselvittelyä ja yhteentörmäyksiä. Alkoholin nauttiminen vielä lisäsi kartsalla käynnin yllätyksellisyyttä.
Nuorten kaupungilla hengaamisessa otetaan usein esille juuri alkoholin aiheuttamat lieveilmiöt, mutta ne ovat kuitenkin vain yksi puoli kartsakulttuuria. Riihimäen perinteisen pimeän viinan ostopaikan, Rommikujan liepeillä on kuitenkin syytä paneutua tarkemmin myös kartsalla tapahtuneisiin nuorten toilailuihin.
rommikujan salaviina
Ennen alkoholin myynnin vapautumista 1969 Rommikujalla toimi useampia viinatrokareita, joilta sai ostaa pullon iästä riippumatta. Rommikuja sijaitsi Valtakadun ja Suokadun liepeillä. Irja Sarnama on 1950-luvulla tekemässään nuorisotutkimuksessa todennut, että alaikäisen oli helpompi ostaa ”salaviinaa” Riihimäeltä kuin Helsingistä, sillä kauppalassa on monia ”puliukkoja” sitä kaupittelemassa. Usein alkoholin hankkimisen esteenä olikin nuorilla saavutettavuuden sijasta rahan puute.
Rommikujalta haettiin rommiviinaa. Joku haki Alkosta Triple Seciä, jota juotiin lämpimänä koulun takana. (nainen s. 1950)
Ei mitään suurempaa. Alaikäisenä juotiin vanhempien jengiläisten hankkimaa alkoholia silloin tällöin. […] Pimeän pullon sai ostaa Västäräkin kulmilta. Mutta eihän meillä sellaiseen ollut rahaa. (nainen s. 1955)
alkoholi
Teräksen korttelin kiertämisen aikoihin 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa alkoholi ei vielä kuulunut merkittävänä osana kartsakulttuuriin. Maistella voitiin jonkun salapullosta, mutta julkijuopottelua tai humaltuneena toilailua ei vielä harrastettu. Oma lukunsa ovat sen sijaan väärennetyt henkkarit, joiden avulla pääsi välillä helpostikin paikallisiin anniskeluravintoloihin. Esimerkiksi Keitaassa, Seurahuoneen Pintti pubissa ja Villikissa-diskossa kävi moni nuori 1960- ja -70-luvuilla jo ennen täysi-ikää. Aina ei henkkarin väärentäminen ollut tarpeen vaan riittävän aikuismaisella ulkonäölläkin pääsi ravintoloihin sisään.
Viikonloppuisin käytiin Keitaassa ja kun ikä ei vielä riittänyt niin henkkareihin väärennettiin oma ikä. (nainen s. 1950)
Viiksien ja nahkatakin kanssa pääsi helposti alaikäisenä seurahuoneen talossa olleisiin kuppiloihin. Villikissa jne. sekä elokuvateatterin talossa olleeseen Keitaaseen. (mies s. 1960)
17-vuotiaana (lukion toisella luokalla) olin ikäistäni vanhemman näköinen ja silloin käytiin parin kaverin ja poikaystävän kanssa Starlight -discossa, vaikka ikä ei riittänytkään. Koskaan ei kysytty papereita. (nainen s. 1973)
Alkoholi alkoi tulla vahvemmin osaksi kartsameininkiä 80-luvulta lähtien. Juominen piti tehdä salassa, sillä poliisit puuttuivat alaikäisten alkoholinkäyttöön ja välillä kaatoivat myös juomia pois. Pulloja piiloteltiin ja alkoholia saatettiin sekoittaa muiden juomien joukkoon näön vuoksi. Välillä pussikaljottelusta meinattiin jäädä kiinni, joilloin poliisia pinkaistiin pakoon.
Alkoholia tuli nautittua. Pussikaljaa. Torikadulla yksissä uuden vuodenbileissä join elämäni ensimmäisen humalan ihan perinteisesti Kossulla ja jäin luonnollisesti heti kiinni. Kun se äiti tuli hakemaan kotiin puoli yhden aikaan. Ankkapuistossa nautittiin vappuna terästettyä simaa ja juostiin poliisia karkuun. (nainen s. 1973)
Joskus juotiin kaverin vanhempien kotiviiniä tai omenaviiniä ennen diskoa. Pohjat juotiin jonkun kotona, kaupungilla tai metsikössä. Joskus oli tappeluita, mutta en muista mitään suurempaa kahinaa. (nainen s. 1977)
välien selvittelyt ja tappelut
Alkoholilla ja yleisellä nahistelulla oli usein selvä yhteys toisiinsa. Erityisesti ryhmätappeluita syntyi kuitenkin myös ilman viinan vaikutusta. Usein puhutaan hyvinkääläisten ja riihimäkeläisten välisistä kahakoista, mutta myös muut ryhmät ottivat mittaa toisistaan. Joitain ryhmätappeluita syntyi myös mm. keravalaisia ja varuskuntalaisia vastaan.
Välikatu oli usein tappeluiden paikkana. Se oli aika pimeä valistukseltaan ja siellä porukat tosiaan varsinkin viikonloppuisin kahinoi. Oli siellä kunnon nyrkkitappeluitakin. Varusmiehet olivat altavastaajana mutta kyllä siellä katujyräkin [sotapoliisi] kokosi kostoporukoita. (mies s. 1944)
Riitoja oli yleensä poikien kesken pikkuhuppelissa. Muistan myös järjestetyt kahakat Hyvinkään ja Keravan nuorisoiden kanssa. Muistan joskus poliisinkin puuttuneen noihin? (nainen, s. 1962)
Riksu vastaan muut kylät. Joskus muualta tuli porukkaa joukottain tappelemaan tai riksusta mentiin muualle sotimaan. (nainen s. 1975)
Riitelyä ja kahinointia oli usein ja vastapuoli usein kutsuttiin paikalle tai oli jo paikalla… Joskus miteltiin hyvinkääläisten kanssa… Heidät kutsuttiin tai käytiin kylässä… (mies s. 1978)
Fyysisiksi yltyneet tappelut hoidettiin usein nyrkeillä, mutta on järjestetyissä kahakoissa joskus ollut myös kättä pidempää apuna, kuten pesäpallomailoja. Välillä tarvittiin poliisia apuun tappeluiden selvittelyssä.
Sihen aikaan tappelu oli kahdenkeskeistä voimain mittelöä, eikä siihen kuulunut juurikaan potkimista ja tappelu loppui siihen kun toinen luovutti. (mies s. 1948)
Yleensä poliisit tiesivät olla jo kaupungin rajalla vastassa, joten tappelut eivät aina sitten onnistuneet suunnitellusti. Sehän nimittäin oli suurta huvia ja ilmassa oli aivan suuren urheilujuhlan tuntua. Ei niissä tappeluissa kukaan kuollut eikä pahasti sattunutkaan; mitä nyt mustia silmiä ja sen tyylistä.. (nainen s. 1960)
12.8.1994 Perjantai
Viimeinen lomaperjantai! Ja eiku… kaupungille!! […] Etsin K:ta että juteltais. Löysin! Se jutteli P:n kanssa STS:llä. Löpistiin. K oli saanu turpiinsa. Polvi oli turvonnu + verillä ja kädessä ruhjeita. Jotku 14-15 vuotiaat oli porukalla hakannu ja potkinu sitä. Onnex K oli saanu apujoukkoja. Se oli päässy poliisien kyydillä terveyskeskukseen ja takaisin. Lupasin saattaa sen kotiin. – – – (Päiväkirja, yksityiskokoelma)
Isompia ryhmätappeluita enemmän tapahtui kuitenkin pienempiä yksittäisiä yhteenottoja, joissa pääosissa olivat useimmiten suunsoitto, isottelu ja alkoholi. Kartsalle mahtui monenlaista nuorta ja kaikki eivät tulleet toistensa kanssa juttuun. Toisaalta oli myös niitä nuoria, jotka aktiivisesti haastoivat riitaa ja pyrkivätkin kahakoimaan. Suurin osa nuorista kiersi tunnetut riidanhaastajat kaukaa.
Kyllähän hämeenkadulla tapeltiin, niin kuin aina nuorison kulkiessa kännissä laumana. Ja muutamia tyyppejä ([…], […] yms. Kaikki osasivat väistää.) Joskus oli hyvinkää-Riihimäki paikallisotteluväriäkin, vaikka aika laimeana. (mies s. 1973)
Toisinaan Hämeenkadulla tuli egojen törmäyksiä. Joskus myös grillin jonossa ratkottiin erimielisyyksiä. (mies s. 1974)
Jotain perus-poikapaineja oli varmaan juu… (nainen s. 1977)
Usein tappeluista puhutaan etupäässä poikien juttuna, mutta kyllä kartsalla sattui myös tyttöjen välisiä kahnauksia. Aikalaislehdissäkin kirjoitettiin tyttöjen väkivaltaisuudesta, jota usein päiviteltiin poikien tappeluja enemmän. Perinteisesti poikien tappelemista on pidetty lähes luonnollisena osana nuoruutta, mutta tyttöjen vastaavaa käytöstä on katsottu pahalla.
Tappeluita oli välillä poikien kesken. Yhden tyttöjen välisen tappelun muistan nähneeni. Aika vähän kuitenkin. (nainen s. 1967)
Joskus näin 15-16 vuotiaiden tyttöjen kännitappelua, eipä muuta. (nainen s. 1968)
Joskus, itsekin päätynyt kahden tytön riuhtomaksi vain koska kuljin ohi. (nainen s. 1976)
Vaikka suunsoittoa ja kahinoita sattui kartsalla, eivät tappelut olleet kovin yleisiä. Tappelut tapahtuivat yleensä tiettyjen nuorten parissa. Riitatilanteet pystyikin usein välttämään karttamalla tiettyjen nuorten seuraa tai tappeluille otollisia paikkoja. Jos tappeluita sattui, pyrittiin ne lopettamaan nopeasti menemällä väliin.
Viikonloppuisin koko Hämeenkadun pituudella saattoi tulla riidan poikasta. Joskus oli hyvä ennakoida siirtymällä ajoissa kadun toiselle puolella. (mies s. 1960)
Näitä välteltiin: Kolmiopuisto / Rityn nurkat / Rautatieasema / Peltosaari / Tienhaara (nainen s. 1964)
Jos osasi pitää päänsä kiinni eikä itse aiheuttanut harmia, ei ollut vaarallista. Toisin sanoen ei ketään syyttä lyöty, mutta olihan väkeä joka tappeluita tuli sinne hakemaan… (mies s. 1973)
Riitaa syntyi yleensä humalaisten poikien välillä ja ne pyrittiin joko rauhoittelemaan tai viemään sivummalle, etteivät poliisit olisi pidättäneet ketään. (nainen s. 1977)
nuoruuden toilailut
Tappeluja enemmän kartsalla tapahtui kaikenlaista pientä toilailua. Suurempia laittomuuksia tehtiin harvoin tai ainakaan niitä ei tunnusteta jälkikäteen. Tavallisimpia luvattomuuksia olivat alkoholin ja tupakan lisäksi kielletyissä paikoissa hengailu, maauimalan yöuinnit, pienet näpistelyt ja näyteikkunoiden rikkominen. Huumeiden käyttäjät olivat oma porukkansa.
Joskus katulamppuja vähän potkittiin kotia tullessa kun ne sammu vähäksi aikaa kun tönäs niitä. (mies s. 1953)
Baareista pöllittiin tuhkakuppeja ja ketsuppipulloja. En minä, mutta kaverit. Paras oli, kun tutut pojat pöllivät nykyisen Parnelsin paikalla olleesta baarista korkeat baarijakkarat ja täydet tuopit olutta ja toivat ne Puputin kulmaan ja istuivat siinä olutta juoden. (nainen s. 1960)
Kaikki tiesivät kuka käyttää tai myy huumeita (hassista) ja niitä tyyppejä taisi olla kaksi! (nainen s. 1960)
Tulihan niitä.. ikkunoiden särkemistä ja liikennemerkkien irroittamista. Samoin katulyhtyjä potkittiin sammuksiin. (mies s. 1973)
Ilkivalta ja luvattomuudet olivat etupäässä pienimuotoisia ja suurin osa nuorista pitäytyi alkoholin ja tupakan maistelussa. Koska Riihimäen kartsalla olivat viikonloppuisin ”kaikki” on ymmärrettävää, että myös meno oli moninaista ja Hämeenkadulle mahtui monenlaista kulkijaa.
Tupakkaakin poltetiin, ostettiin porukalla pieni Marlboroaski ja vedettiin poskareita. (nainen, s. 1960)
Ryyppääminen oli vakio. Tosin övereitä ei yleensä vedetty. Muutama kalja ihan näyttämisen takia. Kavereista pidettiin huolta. Jotkut tappeli, ja tietyt uhoajat haastoi riitaa aina. Ne osasi kiertää kauempaa. (nainen s. 1970)
Kyllä me taidettiin aika kilttejä olla. Levyn ja Kasetin takana käytiin pissalla ja pussikaljaa juomassa. (nainen s. 1973)
JAA!
SELAA MUITA PAIKKOJA!
