vaatteet ja muoti
Vaatehankintojen suhteen Riihimäki oli tosi tuppukylä. (nainen s. 1955)
Vaatteet ovat kuuluneet kiinteänä osana nuorisokulttuuriin heti 1950-luvun alkuajoista lähtien. Muoti, musiikki ja elämäntyyli olivat nuorisokulttuurin tärkeimpiä rakennusaineita, joiden avulla luotiin omaa identiteettiä ja pyrittiin erottautumaan vanhemmista sukupolvista. Vanhempien sukupolvesta erottumisen lisäksi erottautumiseen on pyritty myös nuorisoryhmien välillä. Nuorisokulttuuriin on juuri vaatemuodin ja musiikin kautta liittynyt tiiviisti myös kaupallisuus, joka on muuttunut ajan kuluessa yhä voimakkaammaksi.
Lue lisää eri nuorisoryhmistä Riihimäellä täältä.
nuorisomuoti
Riihimäellä 1960-luvun alussa nuoret saivat tietää nuorisomuodin uusimmista tuulista erityisesti aikakausilehtien, elokuvien ja levynkansien välityksellä. Television yleistymisen myötä 1960-luvulla saatiin tuoreimmat muotivirtaukset suoraan kotisohvalle vastaanottimien kautta. Helsingin läheinen sijainti on ollut myös merkittävä tekijä uusien muoti-ilmiöiden omaksumisessa.
Muotia seurattiin todella tarkkaan. Tai niin hyvin kuin se tuohon aikaan oli mahdollista. Luettiin tietysti suosikkia, jossa oli myös kuvia nuorisomuodista. (nainen s. 1955)
Nuorisoryhmissä vaatteet ja yleisesti ulkonäkö olivat selkeimpiä samaistumisen ja muista erottautumisen keinoja. Nuorisokulttuurin nousu ja nuorisolle suunnattu mainonta ovat kulkeneet käsi kädessä jo alkuajoista lähtien. Nuorisolle kohdennettuja mainoksia on tehty erityisesti 1960-luvulta lähtien, jolloin myös alettiin tehdä tuotteita nuorisoa varten.
Suomessa nuorisomuodin tiennäyttäjänä toimi Heinolalainen Mattisen Teollisuus, joka vuonna 1959 aloitti James-farkkujen valmistuksen. Farkuista tuli 1960- ja 70-luvuilla nuorisomuodin kulmakivi, johon osasyy oli varmasti tehokas nuorisolle suunnattu mainonta. Ylen Ajankohtainen 2 -reportaasissa ”Aatteet ja vaatteet” vuodelta 1980 nuoret kertovat ajatuksiaan muodista ja väitetystä muodin orjuudesta.
Yleisradio Ajankohtainen 2: Aatteet ja vaatteet. Julkaistu 9.9.1980. Yle Elävä Arkisto.
Farkut ovat pysyneet nuorisomuodin symbolina läpi vuosikymmenten. Vaikka farkut ovat pysyneet jatkuvasti käytössä, ovat niiden malli, väri ja materiaali vaihdelleet eri vuosikymmeninä. Muiden vaatteiden osalta vaihtelevuutta onkin ollut enemmän. Seuraavissa katkelmissa eri vuosikymmenien entiset nuoret muistelevat nuorison pukeutumista Riihimäellä.
Silloin [1958–1964] suurin osa nuorista pukeutui James farkkuihin, farkkutakkeihin ja nahkarotseihin. 15–17-vuotiailla oli muodissa stetson lierihatut (ei lättähatut) ainakin jonkin aikaa. Talvella oli pipot päissä. Pipot oli edestä suipennettu töttöröksi vähän samaan tapaan kuin Leningrad cowboin hiukset. (mies s. 1948)
Siihen aikaan 70-luvun vaihteessa muodissa olivat: Maxi-villatakit, mikro-sortsit, minihameet, paksupohjaiset kengät, samettifarkut ja tavalliset farkut mahd. levein lahkein, hapsutakit (intiaani), afgaaniturkit, retu-tossut, hai-saappaat, pop-kammat (takataskussa), kaikki Intiaan viittaavat vaatteet. (nainen s. 1955)
Se oli juhlapäivä kun siellä käytiin pari kertaa vuodessa ostamassa uudet MicMacin strech-farkut. Minulla oli mustia ja aivan vaaleansinisiä farkkuja. Yleensä vielä lahkeita kavennettiin vielä kapeammiksi niin ne farkut ”soi” päällä”. […] (nainen s. 1973)
vaatekaupat
Vielä 1950-luvulla Riihimäeltä ei saanut nuorisomuodin mukaisia vaatteita, joten ne piti mennä ostamaan Helsingistä.
[…] mennään ostamaan muodinmukainen ”H-linjan” tyylinen takki ja ”virtaviivaiset” kengät, joita ei vielä Riihimäen liikkeissä ole. Pojat, jotka haluavat saada kapealahkeiset housut, ostavat tai teettävät ne Helsingissä. Samoin ”korkeakantaisia kippurakärkisiä” miesten mokkakenkiä ei ole Riihimäen liikkeissä, ja siksi on tehtävä matka Helsinkiin. (Irja Sarnama: Helsingin vaikutus Riihimäen nuorisoon, sivu 49)
Nuorison mieltymysten mukaisia vaatteita alkoi hiljalleen saada myös Riihimäeltä 1960-luvun kuluessa. Kaupunkiin avattiin vuosikymmenen alussa kaksi ajanmukaista tavarataloa. Uusi ja laajennettu Ahjon tavaratalo avattiin joulukuussa 1960 ja täysin uuden rakennuksen saanut Sokos Kara seuraavan vuoden huhtikuussa. Kumpaankin kilpailevaan tavarataloon oli modernin ajan merkiksi hankittu uutuutena kaupungin ensimmäiset rullaportaat. Uusissa ajanmukaisissa tavarataloissa oli aiempaan verrattuna suuret valikoimat vaatteita ja muita tuotteita, vaikka nuorisomuodin saatavuus oli silti kaupungissa heikkoa.
Tultaessa 1970-luvulle Riihimäellä avattiin Hämeenkadulle Laakson liikkeen yhteyteen erillinen nuorisovaateosasto ja Keskuskadulle avautui samana vuonna 1973 nuorisomuotiin erikoistunut Mosquito-niminen myymälä. Edelleen nuorisomuodin valikoimat olivat monelle liian suppeaa ja vaatteita käytiin ostamassa Helsingistä ja esimerkiksi Hämeenlinnasta. Tavallista oli myös tehdä vaatteita itse joko uusista kankaista tai vanhoja vaatteita ja tekstiilejä kierrättämällä. Vaatteita myös lainattiin kavereiden kesken.
Ennen vuotta 1973 täällä ei ollut yhtään nuorten vaateliikettä. […] Monet nuoret, kuten myös me, kävimme ostoksilla Helsingissä. Teinitalosta löytyi aina jotain muodikasta päälle pantavaa sekä kenkiä ja laukkuja. Siihen aikaan 100 markalla sai sieltä housut ja puseron. […] paljon vaatteita, laukkuja ja vöitä tehtiin itse. Lisäksi Puputin ompelimossa teetettiin maxi – ym. villatakkeja edullisesti. Lisäksi värjättiin paljon itse ns. laamapaitoja, joista tuli muodikkaita hippipaitoja. (nainen s. 1955)
Hämeenkadulla Kultakartanon talossa oli MicMacin farkkuliike. […] MicMacin farkkuja kävin myös ostamassa Helsingistä […] Lukioaikana tuli sitten Levikset muotiin, niitä ostettiin nykyisen Pohjantähden toimiston tiloissa olleesta farkkuliikkeestä (Hämeenkadun ja Kirkkopolun kulmassa). Yläasteella ja lukiossa myös tein jonkin verran itse vaatteita. Näitä itse tehtyjä vaatteita (puseroita, ainakin pari erillaista hupparia ja verkkarit sekä trikoohaalari) pidin paljon, myös koulussa. […] Seppälä oli 80-luvulla vielä ihan muotimesta. Ja tietysti Laaksolta sai Lee Cooperia yms. Muita nuorisomerkkejä. (nainen s. 1973)
Näin on 25: Tukka Elvis-tyyliin, esitetty 1.10.1978. Riihimäelläkin monella pojalla oli tukka 1970-luvun lopulla leikattu nostalgiavillityksen mukaisesti 1950-luvun tyyliin. Yle Elävä Arkisto
Kaupoissa kiertely ja vaatteiden katselu olivat nuorille myös ajankulua. Aina ei ollut rahaa ostaa vaatteita, mutta kaupoissa pyörittiin silti uutuuksia katsellen ja aikaa viettäen. Vaatekauppojen lisäksi nuoret viettivät aikaa myös kemikalioissa eli kosmetiikkamyymälöissä ja levykaupoissa sekä esimerkiksi Tiimarissa. Shoppailukierroksilla kierrettiin kaikki kaupungin kiinnostavat kaupat samalla kertaa.
Myös Pihaputiikissa [Helsingissä] käytiin katsomassa tarjontaa. Siellä vaatteet vaan olivat niin kalliita, ettei meillä ollut varaa niihin. (nainen s. 1955)
Shoppailtiin kempsuissa, Levyssä ja kasetissa, Tiimarissa. (nainen s. 1967)
Jos tyttöjen kanssa lähdettiin shoppailemaan, niin kierros aloitettiin aina InStyle-myymälästä (Tuman alakerrassa, kenkäexpertin tilat), siitä Tiimariin Gildan viereen, mäkkärin tiloissa oli jonkun aikaa semmonen ”halpahalli”-myymälä (tekstiili-Rami tai jotain..), siinä käytiin nuorempana aina! Siitä sitten Hämeenkatua eteenpäin -> Only, VeroModa, Jim&Jill, Laakso, Säästö-Karit, Levy ja Kasetti, Seppälä. (nainen s. 1988)
JAA!
SELAA MUITA PAIKKOJA!
