urheilukentät ja puistot
Uimahallinmäki ja urheilupuiston ympäristössä vietettiin myös paljon aikaa. (mies s. 1974)
Urheilukentät ovat perinteisesti olleet merkittäviä lasten ja nuorten tapaamispaikkoja. Urheilu ja liikunta olivat 1950-luvulla keskeinen osa nuorten ajanviete- ja harrastustoimintaa, mutta 1960-luvulla ja 1970-luvulla nouseva nuorisokulttuuri ja uudenlaiset vapaa-ajanviettotavat nousivat niiden haastajiksi. Myös television on epäilty vaikuttaneen urheiluharrastuksen vähenemiseen saman aikaisesti Amerikasta rantautuneen uudenlaisen nuorisokulttuurin kanssa. Erityisesti aikuisikää lähenevät nuoret alkoivat istua enemmän baareissa ja viettää aikaa hengaillen urheilemisen sijaan.
urheilupuisto ja -kentät
Riihimäen urheilupuiston yleissuunnitelman on laatinut Yrjö Lindegren vuonna 1950. Suunnitelmaa ei ole toteutettu kokonaisuudessaan ja alue on rakentunut vähitellen. Lindegrenin suunnittelema maauimala valmistui vanhan Peltosaaren uimalan korvaajaksi vuonna 1956. Urheilukenttien viereen valmistui vuonna 1967 Urheilutalo ja Pohjolarinteen koulu. Myös vuonna 1952 valmistunut Vesilinna ja vuoden 1979 uimahalli kuuluvat urheilupuiston kokonaisuuteen. Uimaloista tarkemmin täältä.
Järjestäytyneen urheiluharrastuksen lisäksi urheilupuisto ja muut urheilukentät tarjosivat tilan nuorten omaehtoiselle pelaamiselle ja liikkumiselle. Jääkiekkoa, pesäpalloa ja jalkapalloa pelattiin kaveriporukassa, urheilupuiston ja Polarin pihaan rakennettiin nuorten omatoimisuuden ansiosta myös skeittipaikka 1990-luvun alussa.
Päiväsaikaan urheilukentällä. Yleensä keskuskentällä. Pelailtiin. (mies s. 1966)
Arkisin pelattiin ulkopelejä joko uramolla tai keskarilla. (mies s. 1978)
Sunnuntai 3.1.1960
Puoli kuudelta K huusi minua luikkarille. Minulle tuli kiire laittaa vaatteet päälleni. Ja missä ne luistimet nyt olivat. […] Ei ketään ollut vielä Urkiksella […]. Laitoimme luistimet jalkaan ja sitten jäälle. (Päiväkirja, yksityiskokoelma)
rusettiluistelut ja soitot
Oma lukunsa on talvisin urheilukentällä järjestetyt rusettiluistelut ja musiikin tahdissa luistelut eli soitot 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa. Kentän laidassa olleesta kuuluttajakopista soitettiin silloisia nuorison suosikkikappaleita, joiden tahdissa luisteltiin. Luistelemaan pääsi jos oli lunastanut pääsylippuna toimineen postimerkin kokoisen metallisen poletin, joka voitiin ommella esim. hattuun tai takin kaulukseen.
Rusettiluisteluissa tytöille annettiin soiton aluksi punaiset ja pojille siniset numerolla varustetut rusetit rinnuksiin ja sitten lähdettiin kentälle etsimään arvalla valikoitunutta luisteluparia. Välillä sattui niin, ettei valikoitunut pari ollutkaan mieleinen, jolloin rusettia yritettiin kiireessä vaihtaa tai hätätilanteessa jopa heittää kokonaan pois! Toki myös mieluisia pareja syntyi ja moni seurustelusuhde sai alkunsa luistimilla.
Urheilukenttä ja talvisin luistinrata oli suosittu, koska siellä kävi paljon väkeä. Se ympäristö tarjosi myös sopivia paikkoja vastakkaisen sukupuolen kanssa muhimiseen. (mies s. 1944)
Talviaikaan oli keskuskentän jäällä luisteluiltoja musiikin tahdissa. Yhä vieläkin mieleen tulee mm. Paul Ankan levyjen soitot. (mies s. 1945)
kentät ja puistot hengailupaikkoina
Urheilupuistossa käytiin pelailun lisäksi myös katsomassa otteluita, osa nuorista myös vietti aikaa katsellen toisten pelaamista. Keskuskentän ympäristössä olevat kalliot ja uimalan mäki olivat suosittuja nuorten hengailupaikkoja myös muussa kuin urheilumielessä. Kallioilla istuskeltiin ja juotiin myös salaa pussikaljaa.
Viikolla sen sijaan notkuttiin uimahallilla tai keskuskentän kaukalon laidalla poikia katsomassa. (nainen s. 1973)
Meidän porukka vietti kesäisin paljon aikaa myös uimalan mäellä siinä pienessä metikössä kuin myös Urheilutalon pihalla. (nainen, s. 1962)
Uimalan mäessä maisteltiin olutta (jota en vieläkään ole oppinut juomaan!). (nainen s. 1963)
Urheilupuiston ja uimalanmäen lisäksi nuoret viettivät aikaa myös muissa kaupungin puistoissa. Muun muassa puhaltajapatsaan mäki, keskuskirkon puisto, Lasin puisto, Piikinmäki ja RiTy-talon takana ollut puistikko olivat nuorten suosiossa. Puistoissa pystyi oleilemaan aikuisten katseilta piilossa ja vauhdikkaaseen Hämeenkatuun verrattuna niissä sai oleilla rauhallisemmin. Nuoret suosivat myös leikkipuistoja kokoontumispaikkoina, keskusta-alueella erityisesti Ankkapuisto oli keskeisen sijaintinsa vuoksi mieluinen paikka.
No tulihan sitä vaikka mitä. Välillä mentiin Kaupunginmuseon puistoon juomaan pussikaljaa tai Omppu pomppu-viiniä, jos saatiin joku hakemaan ja jos oli rahaa. Tupakkaakin poltetiin, ostettiin porukalla pieni Marlboroaski ja vedettiin poskareita. (nainen, s. 1960)
Sipusaaren puistossa kävin joskus mopoikäisenä viettämässä aikaa. Siinä Sipusaaren kerhon vieressä.Juteltiin ja keinuttiin ja päristeltiin mopolla – oltiin ja maisteltiin tupakkaa. (nainen s. 1974)
Ankkapuistossa istuksittiin ja pelleiltiin, hypittiin pusikoissa ja keinuttiin. Juotiin kaljaa. : ) (nainen s. 1976)
JAA!
SELAA MUITA PAIKKOJA!
