Seurakuntien järjestämä yökahvilatoiminta
Perjantai-iltaisin tietysti Yökkönen oli yksi käyntipaikka. (s. 1974)
Kaupungin ylläpitämien nuorisopaikkojen lisäksi Riihimäellä on toiminut erityisesti 1970-luvun alusta lähtien myös erilaisten uskonnollisten toimijoiden pyörittämiä nuorisokahviloita ja -tiloja. Uskonnollisesta painotuksesta huolimatta nuorisokahvilat olivat varsinkin 1980-luvun lopussa ja 1990-luvulla suosittuja myös muiden kuin seurakuntanuorten keskuudessa. Erityisesti seurakuntakodissa 1990-luvulla toiminut Yökkönen oli suosittu nuorisopaikka.
Joskus käytiin seurakunnan tapahtumissa, vaikka ei oltukaan kovin uskonnollisia, mutta ei ollut muutakaan. (nainen s. 1977)
Itse en ollut mikään seurakuntanuori, joten yökköstä lukuun ottamatta en käynyt missään seurakunnan jutuissa. (nainen s. 1978)
nuorteniltoja ja teetupa-toimintaa
Jo ennen nuorisokahvilatoimintaa seurakunnan rippikoulut ja nuortenillat ovat koonneet nuoria yhteen. Ennen 1980-luvun loppua seurakunnan järjestämä nuorisotoiminta oli kuitenkin lähinnä seurakuntanuorten suosiossa. Seurakunnan rippikoulua käytiin ja nuorteniltoja järjestettiin 1960-luvulla Murtokadun pappilassa, jonka tilat muutettiin vuonna 1968 Riihimäen nuorisotaloksi. Nuortenillat siirtyivät 1960-luvun lopulla Kirkkopolulle seurakuntakotiin (rakennettu vuonna 1964). Nuoret kokoontuivat talon pommisuojassa eli Pommarissa.
Seurakunnan nuorten illoissa vanhassa kirkkoherranvirastossa lähellä Peltosaaren siltaa. Muutama vuosi aika tiiviisti rippikoulun jälkeen (mies s. 1945)
Rippikoulun jälkeen olin jonkin aikaa seurakuntanuorissa eli kävimme Pommarilla nuorten illoissa. Pommariksi kutsuttiin Seurakuntatalon pommisuojaa jossa kokoonnuimme. (nainen s. 1954)
Ev.lut. seurakunnan lisäksi myös helluntaiset järjestivät 1970-luvulla riihimäkeläiselle nuorisolle kahvilatoimintaa. Lasinpuhaltajapatsasta vastapäätä sijaitsi kioskin ja Pellisen talon takana vanhassa puutalossa teetupa. Nykyisin puretussa vanhassa suutarin rakennuksessa järjestettiin perjantai-iltaisin vapaaehtoisvoimin nuorisokahvilatoimintaa noin vuosien 1971-77 välisenä aikana.
Vapaaehtoiset jalkautuivat pareittain kartsalle ja kutsuivat nuoria teelle ja juttelemaan hengellisistä asioista. Kahvilaan sai mennä myös vain lämmittelemään, juomaan teetä tai mehua ja juttelemaan kavereiden kanssa. Myöhemmin 1980- ja 1990-luvun taitteessa Riihimäellä oli välillä helluntailaisten samalla toimintaperiaatteella toiminut teebussi parkissa kirkon edustalla.
En itse käynyt, mutta seurakunnalla oli Puhaltajapatsasta vastapäätä vanhassa puutalossa Teetupa, jossa sai myös hengailla, jutella, pelailla yms. (nainen, s. 1960)
Joskus kirkon kohdalla oli tee-bussi jossa käväistiin. (nainen s. 1975)
yökahvila yökkönen
Nuoriso pyöri kartsalla ollessaan luontevasti myös keskuskirkon ympäristössä, erityisesti kirkkopuisto ja kirkon rappuset olivat suosittuja hengailupaikkoja. Seurakuntakodin edusta ja rappuset olivat myös pidempiaikaiseen oleiluun sopivia paikkoja. Kun seurakuntakodissa pyörähti käyntiin yökahvila Yökkönen 9.3.1990, tuli myös siitä yksi kartsailtojen pysähdyspaikka.
Yökkösen toiminnan pyörittämisessä oli mukana nuoria vapaaehtoisia. Useat nuoret olivat rippikoulun jälkeen innostuneita seurakunnan nuorisotoiminnasta ja Yökkösessä työskentely liittyi usein siihen. Yökkösessä työskennelleillä nuorilla oli Yökkösen perhoslogolla varustetut paidat tai hupparit, joiden avulla heidät erotti kahvilan muista kävijöistä.
Vähän myöhemmin perjantaisin oli seurakuntakodilla yökahvila Yökkönen, jossa itse olin toiminnassa mukana. (nainen s. 1974)
Ja seurakuntatalon Yökkosessä olin töissäkin välillä. Välillä asiakkaana. (nainen s. 1974)
Yökkönen oli auki vilkkaimpina kartsailtoina eli perjantaisin ja lauantaisin. Yökahvilaan pääsi lämmittelemään ja istuskelemaan kavereiden kanssa kello 22-01 välillä. Välillä siellä järjestettiin myös tapahtumia kuten vuonna 1991 Mikko Kuustosen konsertti, johon saapui noin 250 nuorta kuulijaa. Riihimäen Sanomat uutisoi 7.9.1991 aiheesta ja kertoi, että ”Kuustosen musiikki ja tarinointi veti suuren joukon nuoria pois kadulta maleksimasta.”
90-luvun alkupuolella kova sana ja ykköspaikkana toimi Seurakunnan tiloissa oleva ”Yökkönen” (kirkon alapuolella), jossa sai ostaa pikkusuolaista ja jonne mentiin lämmittelemään. Siellä oli pöytärivit aina täynnä. (nainen s. 1977)
Yökkösessä kävin heilumassa humalassa. (mies s. 1980)
Iltaisin aikaa vietettiin Hämeenkadulla vaellellen, usein seurakuntatalon nuorisokahvilan liepeillä tai kahvilassa. (nainen s. 1978)
JAA!
SELAA MUITA PAIKKOJA!
