Nuorison alakulttuureja

Skeittarina koin paljonkin paheksuntaa, mutta toisaalta se tuntui hyvältä ja vahvisti tunnetta alakulttuurista. (mies s. 1977)

Nuorisokulttuurin 1960-luvulla tapahtuneen esiintulon myötä alkoi pian kehittyä myös erilaisia nuorisoryhmittymiä ja alakulttuureja. Nuoret alkoivat näkyä ja kuulua yhä selvemmin katukuvassa. Nuoret myös rakensivat itselleen omaa kaupunkitilaa ja nuorisoidentiteettiä erottautuakseen vanhempien edustamasta sotasukupolvesta. Vielä 1950-luvun alussa nuoriso oli ryhmittynyt lähinnä aikuisten organisoiman harrastetoiminnan kautta, mutta viimeistään 1960-luvulla alkoi muodostua nuorista itsestään lähtöisin olevia vapaita nuorisoryhmiä. Ryhmät olivat myös aikaisempaa useammin sekaryhmiä, joihin kuului sekä tyttöjä että poikia.

kaveriporukan muodostuminen

Perinteisesti nuorten kaveriporukat ovat muodostuneet asuinalueen, iän, koulun ja harrastusten kautta. Harrastuksista erityisesti urheilu, moottoripyörät ja bänditoiminta ovat olleet porukoiden rakentumisessa keskeisiä. Esimerkiksi moottoripyöristä kiinnostuneet nuoret perustivat Riihimäellä oman yhdistyksensäkin, Kahvakoplan vuonna 1969.

Nuoria moottoripyöräilijöitä Voimalan edustalla. Kuvaaja Arvo Haakana. Kuva yksityiskokoelma.
Nuoria moottoripyöräilijöitä Voimalan edustalla. Kuvaaja Arvo Haakana. Kuva yksityiskokoelma.

Myös nuorisoteatteri on ollut Riihimäellä merkittävä paikka kaverisuhteiden ja oman ryhmäidentiteetin luomiseen. Harrastustoiminnan lisäksi muun muassa poliittinen aktiivisuus ja uskonnollisuus ovat luoneet pohjaa nuorisoryhmien muotoutumiselle. Oma lukunsa ovat myös erityisesti 1960-luvulla syntyneet eri baarien kantakävijöistä muodostuneet nuorisoryhmät.

Pääosin Rity-talolla, baarissa ja yläkerran ravintolassa, mutta tuli kierreltyä myös silloisen keskustan muitakin anniskelupaikkoja. Katriina ja Valion Baari oli Teinien suosimia paikkoja, joten niihin en yksin ajautunut, mutta kävin niissä sit ystävieni kanssa jotka kuuluivat Teineihin (mies s. 1948)

ryhmien erityispiirteet

Tiiviillä nuorisoryhmällä oli usein samantyylinen pukeutuminen, musiikkimaku ja mielenkiinnonkohteet. Vuonna 1969 Rafael Helanko tutki aikakauden nuorisoryhmiä ja –muotia Turussa ja jakoi kaupungin nuorten tyylisuunnat karkeasti maskuliinisiin ”rockerseihin” ja feminiinisiin ”modseihin”. Nämä tyylisuunnat ovat löydettävissä myös Riihimäen 1960-luvun nuorisomuodista, eri ryhmien edustajia alettiin viimeistään 1960-luvun loppupuoliskolla nimittämään rasviksiksi tai raggareiksi ja poppareiksi. Nimitykset tulivat usein ulkoapäin, harva nuori puhui itsestään popparina tai vielä vähemmän rasviksena.

Rasvikset eli rasvatukat pukeutuivat mustiin tai tummiin vaatteisiin, jalassa oli suippokärkiset kengät ja päällä usein nahkatakki. Poikien hiukset olivat ”Suavella tai Brylgreemillä yhdeksi tai kahdeksi töttöröksi kammattuna otsalla” (mies s. 1946). Moottoripyörät ja autot kuuluivat yleensä kuvioihin, musiikkina kuunneltiin erityisesti kotimaista iskelmää. Rasviksiin kuului eniten ammattikoululaisia ja jo työelämässä olevia nuoria, jotka viettivät aikaansa erityisesti Katriina-, Keskus- ja Kivitasku-baarissa sekä Vuorisen baarissa.

Vuonna 1946 syntynyt mies kertoo nuoruusvuosistaan Riihimäellä vuosina 1958-64, jolloin hän kuului paikalliseen noin 20 nuoren Välikadun lössiin:

Ei siihen aikaan puhuttu rasvaleteistä, mutta rasvaa oli paljon hiuksissa. Musiikki oli silloin kotimaista iskelmää, Elvis oli tosi iso juttu. […] Musaa kuunneltiin jukeboxista baareissa ja Radio Luxembourgista radiosta. Omat levysoittimet olivat harvinaisia. Joillakin oli prätkät, mutta vain muutamilla. […] Kai meitä pidettiin vähän pahiksina noin yleisesti.

Riihimäkeläisiä popparityttöjä 1960- ja 70-luvun taitteessa. Kuva yksityiskokoelma.
Riihimäkeläisiä popparityttöjä 1960- ja 70-luvun taitteessa. Kuva yksityiskokoelma.

Popparit, teinit tai hipit olivat usein rasviksia nuorempia ja oppikoulua käyviä. Popparit pukeutuivat valkoisiin tennareihin ja käyttivät värikkäämpiä ja kuvioituja vaatteita. Farkut olivat suosittuja, kengät pyöreäkärkiset ja hiukset saattoivat pojillakin olla pitkät. Poppareiden kantapaikkana oli Valion baari ja nuorisotalo Murtokadulla. Myöhemmin Nuorisotaloa pidettiin erityisesti poliittisesti vasemmalle suuntautuneiden nuorten kantapaikkana.

Valion baarissa ja Nuopparilla meillä oli oma poppari-jengi. Tähän jengiin kuului sekä tyttöjä että poikia. Lisäksi meitä oli 5 tyttöä (pikkupopparit) joiden kanssa pyörittiin. Valion baari ja Nuoppari olivat vakiintuneita paikkojamme 1969–71. […] Katriina baariin ei menty. Siellä kävi raggareita ja ne saattoivat antaa turpaan poppareille. Hämeenaukiolla olevassa Vuorisen baarissa ei myöskään käyty, koska sielläkin oli raggareita ja muuta roskasakkia (meidän mielestä) (nainen, s. 1955)

Uuden Suomen juttu pop-konsertista ja muotinäytöksestä Urheilutalolla vuonna 1971. Yleisöstä jutussa kerrotaan, että "mikroja oli vähän siellä sun täällä, knickerit kuluivat jo monen jaloissa ja mokkaa vilahteli myös joukossa." Nuorisopalveluiden leikekirja.
Uuden Suomen juttu pop-konsertista ja muotinäytöksestä Urheilutalolla vuonna 1971. Yleisöstä jutussa kerrotaan, että ”mikroja oli vähän siellä sun täällä, knickerit kuluivat jo monen jaloissa ja mokkaa vilahteli myös joukossa.” Nuorisopalveluiden leikekirja.
nuorisoryhmien moninaistuminen

Nuorison eri ryhmät ja alakulttuurit ovat muuttuneet yhä moninaisemmiksi mitä lähemmäs nykyaikaa lähestytään. Tultaessa 1970-, 80- ja 90-luvuille riihimäkeläinen nuori saattoi kokea olevansa esimerkiksi hippi, poppari, rokkari, hämy, diinari, teddy, fiftari, futari, hoppari, uskisnuori, diskoilija, juppi, hevari, gootti, skeittari tai punkkari. Tämän lisäksi koulu ja asuinpaikka olivat edelleen merkittäviä ryhmien määrittäjiä. Riihimäellä puhuttiin muun muassa sipparilaisista (Sipusaari), peltsikkalaisista / peltsin (Peltosaaren) jengistä, Sakon-, Rätskin- (Räätykänmäen) ja Varkan (varuskunnan) jengistä.

Oli diinareita (50-luvun tyyliin pukeutuvia ja sen ajan musaa kuuntelevia), hämyjä (muistaakseni kuuntelivat progressiivimusiikkia), rokkareita/raggareita: ns. hurjempia tyyppejä, jotka sitten kuuntelivat ns. jytämusiikkia/purkkaa […]. Itse kuuluin tähän porukkaan.. (nainen s. 1960)

punkkarit, rollarit, inhosin ketkä kuunteli baycity rollerseja… hirveitä.. itse kuuntelin diskomusaa ja muuta. Greisi gavanit.. en muista millään enää miksikä sanottiin kaikkia.. (nainen s. 1962)

Bay City Rollers kun tuli julkisuuteen niin vaatteista erottui. Oli minullakin raitasukat ja tennarit : ) (nainen s. 1959)

Muistan kun kävelin Hämeenkadulla ensimmäistä kertaa hopparivaatteet päällä n. v. 1991, vastaavanlaisia tyylejä oli vain muutamia. Ja ne tulivat heti juttelemaan, siitä lähti pitkä ystävyys. (mies s. 1977)

Kilttejä, jotka eivät juoneet, polttaneet tai notkuneet kartsalla ja meitä vähemmän kilttejä. (nainen s. 1977)

Nuorisoryhmistä puhuttaessa tulee muistaa, että vain pieni, vaikkakin usein näkyvä osa nuorista omaksuu vahvasti jonkin alakulttuurin tyylin. Suurin osa nuorista ei kokenut kuuluvansa mihinkään varsinaiseen alakulttuuriin tai ryhmään. Tämä ns. ”tavallinen nuoriso” polveili luontevasti kaveriporukasta toiseen ja poimii eri nuorisotyyleistä ja alakulttuureista itselleen luontevimpia osia. Myös nuorten alakulttuurit ovat paljon ensisilmäystä moniulotteisempia ja pitävät sisällään vielä monia sisäisiä erottautumistyylejä.

Eri musiikin ja pukeutumistyylin mukaisia porukoita oli. Itse olin melko kaikkiruokainen. Eniten kuitenkin fiftareiden kanssa. Muita oli punkkarit ja diskoilijat. Rajat ei olleet ainakaan mun mielestä kovinkaan jyrkkiä. (mies s. 1966)

Olin itse ehkä eniten heviin suuntautunut, mutta ryhmät hengailivat paljon keskenään. (nainen s. 1975)

Mä olin kummallinen. : ) Hippi, mut en kuulunut hippiporukkaan, meidän kaveripiiri oli tosi sekalaista. (nainen s. 1976)

Aika monenlaisia, ehkä porukat meni enemmän iän mukaan, en ainakaan muista, että tyylin tms. mukaan olisi mitenkään ihmisiä luokiteltu omaan ryhmään. Punk henkisiä tyyppejä oli aika paljon, kuten myös hc / hevi tyyppejä. Kasvissyöjiä oli aika paljon joskus lukioaikana jo. Sitten oli niitä jotka poltti pilveä ja niitä jotka ei polttaneet. (nainen s. 1978)

JAA!

frontpage