Riihimäki graffiti

Vuonna 1984 otettiin haltuun kaupunki. (Kai Viljanen)

Suomeen graffitikulttuuri rantautui 1980-luvun alussa. Riihimäen ensimmäiset graffitit eli grafat tehtiin vuosien 1983-84 vaihteessa. Ensimmäisen kosketuksen hip hop-kulttuuriin kiinteästi kuuluneeseen graffiti-taiteeseen nuoret saivat kaapelikanavilta, joissa nähtiin graffitien värittämiä musiikkivideoita ja mainoksia. Nuorilla heräsi nopeasti halu yrittää itse samaa, ensin matkimalla esikuvia ja myöhemmin omaa ilmaisua kehittämällä.

Lahdentien 54 kevyen liikenteen alikulkutunneli oli ensimmäisiä graffitipaikkoja Riihimäellä. Mary-graffiti on vuodelta 1988, tekijänä Ramo ja MrJazz, vieressä oikealla näkyy hieman vuoden 1984 Saco7 graffitia. Valokuva: Marko Heijari, yksityiskokoelma.
Lahdentien 54 kevyen liikenteen alikulkutunneli oli ensimmäisiä graffitipaikkoja Riihimäellä. Mary-graffiti on vuodelta 1988, tekijänä Ramo ja MrJazz, vieressä oikealla näkyy hieman vuoden 1984 Saco7 graffitia. Valokuva: Marko Heijari, yksityiskokoelma.

Graffiti on laajasti ymmärrettynä yleissana, jolla tarkoitetaan kaikkea julkisille pinnoille piirrettyä kuvaa tai kirjoitusta. Graffiteja on monenlaisia nopeasti tehdyistä nimimerkeistä eli tageista isoihin ja värikkäisiin seinämaalauksiin.

Lahdentien alikulkutunnelissa Base-graffiti vuodelta 1988. Tekijöinä Ramo ja MrJazz. Valokuva Marko Heijari, yksityiskokoelma.
Lahdentien alikulkutunnelissa Base-graffiti vuodelta 1988. Tekijöinä Ramo ja MrJazz. Valokuva Marko Heijari, yksityiskokoelma.
Valokuva samasta Base-graffitista Riihimäen Sanomien valokuvakokoelmista. Kuva on päivätty 30.8.1989. Lehdissä oli 1990-luvun vaihteessa paljon kirjoittelua nuorten tekemistä graffiteista. RKM-kokoelmat.
Valokuva samasta Base-graffitista Riihimäen Sanomien valokuvakokoelmista. Kuva on päivätty 30.8.1989. Lehdissä oli 1990-luvun vaihteessa paljon kirjoittelua nuorten tekemistä graffiteista. RKM-kokoelmat.

Graffitien avulla nuoret ovat esittäneet kannanottoja sekä vallanneet kaupunkitilaa itselleen ja muokanneet sitä omien mieltymystensä mukaiseksi. Graffitin tekeminen on monelle yksi taiteellisen ilmaisun muoto. Toisaalta moni nuori tekee graffiteja myös lähinnä kokeilunhalusta. Julkisessa tilassa graffitit tekee ongelmalliseksi se, ettei maalausten tekemiseen useinkaan ole lupaa ja luvallisia graffitiseiniä on edelleen harvassa. Suhtautuminen graffiteihin on vaihdellut Suomessa eri aikoina suvaitsevaisesta äärimmäimmäisyyksiä lähentelevään vastustamiseen saakka. Ääripäänä pidetään usein Helsingin kaupungin vuonna 1998 alkanutta Stop töhryille –kampanjaa.

riihimäen ensimmäiset graffitit

Riihimäellä ensimmäiset graffitintekijät olivat kiinnostuneita hiphop-kulttuurista laaja-alaisesti. Hiphop-tyylin lisäksi nuoret kuuntelivat rap-musiikkia ja harrastivat break-tanssia. Graffitinmaalaus oli aluksi pienen joukon käsissä, ensimmäisiä aktiivisia maalareita olivat Riihimäellä nimimerkeillä Ramo (Marko Heijari), MrJazz (Jukka Kylli) ja Saco7 (Kai Viljanen). Varsinainen suurempi innostus graffitien tekemiseen alkoi 1980-luvun lopulta lähtien.

Muistan kuinka me oikein odotimme koska joku muukin tajuaa tän homman. Ja aina katselimme seiniä, josko jonkun muunkin tageja alkaisi näkyä. Koska olimme kolmistaan ns ”all city” [= joka puolella kaupunkia esiintyvään graffitimaalariin tai graffitiryhmään eli crewiin liitettävä status.] […]. Kävimme myös stadissa yytsimässä/tekemässä grafoja, jotta oltiin ns skenessä Suomi tasolla.” (Kai Viljanen)

Vuosina 1988-89 Riihimäen katukuvaan alkoi ilmestyä uusien tekijöiden graffiteja. Monia uusia graffititekijöitä yhdisti kiinnostus rullalautailuun. Suomessa oli 1980- ja 1990-luvun taitteessa vallalla rullalautailuaalto, joka näkyi voimakkaasti myös Riihimäellä. Viimeistään 1980-luvun lopulta lähtien graffitit ovat kuuluneet osana Riihimäen elävään kaupunkikuvaan sekä hyvässä että pahassa. Vuonna 2009 Monarin Monttuun avattiin luvalliset graffitiseinät, joihin kuka tahansa voi mennä maalaamaan.

Riihimäen rullalautailupaikoista lue lisää täällä.

Istuinkiven sillan alla olevia graffiteja 1980-luvun lopulla. Toisena oikealta Fresh-graffiti vuodelta 1987 tai 1988, tekijänä Ramo ja tuntematon. Kuva: Marko Heijari, yksityiskokoelma.
Istuinkiven sillan alla olevia graffiteja 1980-luvun lopulla. Toisena oikealta Fresh-graffiti vuodelta 1987 tai 1988, tekijänä Ramo ja tuntematon. Kuva: Marko Heijari, yksityiskokoelma.
graffitipaikat

Ensimmäiset Riihimäen graffitit tehtiin Lahden tien alikulkutunneleihin, Istuinkiven sillan alle, Kumelan 1980-luvun lopulla purettuun lasitehtaaseen ja Patastenmäen sillan alla siltarummussa sijainneeseen ”galleriaan”. Galleria oli erityisen suosittu paikka, sillä se oli suojassa myös päiväsaikaan. Myöhemmin 1990-luvun vaihteessa gallerian kapea sisäänkäyntiaukko, josta sillan sisään pääsi ryömimään, suljettiin ja esteeksi asetettiin betonilaatat.

Patastenmäen sillan alla siltarummussa olleen "gallerian" sisäänkäyntiaukko. Graffiti vuodelta 1988, tekijöinä Ramo ja Saco7. Kyseisen maalauksen päälle yritettiin maalata uusi graffiti vuonna 1989, mutta silloiset tekijät jäivät kiinni valkoisen pohjamaalin levitysvaiheessa. Gallerian aukko tukittiin 1990-luvun alussa. Kuva: Marko Heijari, yksityiskokoelma.
Patastenmäen sillan alla siltarummussa olleen ”gallerian” sisäänkäyntiaukko. Graffiti vuodelta 1988, tekijöinä Ramo ja Saco7. Kyseisen maalauksen päälle yritettiin maalata uusi graffiti vuonna 1989, mutta silloiset tekijät jäivät kiinni valkoisen pohjamaalin levitysvaiheessa. Gallerian aukko tukittiin 1990-luvun alussa. Kuva: Marko Heijari, yksityiskokoelma.

Ensimmäiset junat maalattiin VR:n varikolla vuosien 1985-86 aikana. Erityisesti VR:n lakon aikoihin 1986 oli hiljaisella varikkoalueella helppo käydä maalaamassa. Sillan aluset, alikulut, junat ja hylätyt rakennukset ovat olleet jatkuvasti suosituimpia maalauskohteita isommille graffiteille. Pienempiä, nopeasti tehtäviä tageja on ilmestynyt kaupunkikuvaan milloin minnekin.

Graffittien peitossa oleva juna Riihimäen asemalla. Junien liikkuvasta luonteesta johtuen graffitien tekijöiden kotipaikasta ei ole tietoa. Kuva Riihimäen Sanomat, RKM-kokoelmat.
Graffittien peitossa oleva juna Riihimäen asemalla. Junien liikkuvasta luonteesta johtuen graffitien tekijöiden kotipaikasta ei ole tietoa. Kuva Riihimäen Sanomat, RKM-kokoelmat.

Myös luvallisilla graffiteja on tehty Riihimäellä 1980-luvun lopulta saakka. Uuden Monarin nuorisotalon sisätiloihin pyydettiin vuonna 1988 silloisilta graffitimaalauksen Suomenmestareilta Henri Pullalta ja Kimmo Hela-arolta näyttäviä maalauksia saliin ja porraskäytävään. Myös asematunnelissa on ollut vuonna 1994 luvallinen Peikkometsä-niminen graffiti, jonka mahdollisti silloinen kulttuuri- ja vapaa-aikavirasto.

Vain harva 1980- ja 1990-luvun graffiteista on säilynyt nykypäivään. Todennäköisesti Riihimäen vanhin edelleen nähtävillä oleva graffiti on Monarin salissa oleva maalaus. Ulkona olevista maalauksista entisen Nordean sisäpihalla oleva graffiti on noin vuodelta 1996 ja se on saanut säilyä kiinteistönomistajan myötämielisyyden ansiosta. Patastenmäen sillan alla olevassa galleriassa sijaitsee sen sijaan saavuttamattomissa lukuisia 1980-luvun graffiteja ”aikakapselissa”.

Junailijankadulla, entisen Nordean parkkipaikalla oleva Bug-graffiti noin vuodelta 1996. Kuva Juho Haavisto 2015.
Junailijankadulla, entisen Nordean parkkipaikalla oleva Bug-graffiti noin vuodelta 1996. Kuva Juho Haavisto 2015.

Graffitit ovat aina herättäneet intohimoja sekä puolesta että vastaan. Graffiteja on myös paljon eri tasoisia ja jotkin tekopaikat on valittu paremmin kuin toiset. Ylilyöntejä on varmasti tapahtunut puolin ja toisin ja vuoropuhelu siitä, kenellä on oikeus päättää, miltä kaupunkitila näyttää, jatkuu edelleen. Graffitit ovat kuitenkin kiistatta nuorille tapa tehdä itseään näkyväksi kaupunkitilassa ja samalla muokata tilaa omanlaisekseen. Positiivisemmasta suhtautumisesta viestii uusien luvallisten graffitiseinien ja –maalausten tekeminen. Tuorein osoitus graffitien arvostuksesta on Monarilta, jossa toinen alkuperäisistä tekijöistä kävi 2014 kesällä restauroimassa vuonna 1988 tekemänsä graffitin.

Monarin salin graffitin restaurointityöt ja -dokumentointi käynnissä kesällä 2014. Maalauspuuhissa toinen alkuperäisistä tekijöistä Kimmo Hela-Aro (a.k.a. Spinner), videokuvaajana graffitiaiheista dokumenttia tekevä alias Jay Kowski. Kuva: Pete "Hende" Nieminen, yksityiskokoelma.
Monarin salin graffitin restaurointityöt ja -dokumentointi käynnissä kesällä 2014. Maalauspuuhissa toinen alkuperäisistä tekijöistä Kimmo Hela-Aro (a.k.a. Spinner), videokuvaajana graffitiaiheista dokumenttia tekevä alias Jay Kowski. Kuva: Pete ”Hende” Nieminen, yksityiskokoelma.
JAA!

frontpage