elokuvateatterit
Elokuviin mentiin jos vain rahaa saatiin. (nainen s. 1970)
Elokuvat ja elokuvissa käyminen kuuluvat kiinteänä osana riihimäkeläiseen nuorisokulttuuriin. Nuorisokulttuurin alkutaipaleella 1950-luvulla Riihimäen keskustassa toimi kolme aktiivista elokuvateatteria: Kino Sampo Suokadulla, Apollo Kauppakujalla ja Riihilinna Keskuskadulla. Lisäksi varuskunnan takakasarmin ruokalassa eli ”Kassun kinossa” esitettiin elokuvia.
Siihen aikaan varuskunnan ruokalassa esitettiin elokuvia […] ja se oli kyllä erittäin kivaa, vaikka istuttiin pitkillä penkeillä eikä takaa tahtonut nähdä mitään. (nainen s. 1941)
Elokuvissa käytiin ahkerasti ja jos ei ollut rahaa elokuvalippuun, niin ennen näytösten alkua ja lopun jälkeen voitiin käydä katsomassa ketä teatterissa oli sillä kertaa käynyt. Myös elokuvamainosten eli ulkokuvien katseleminen oli tärkeä osa kartsalla kulkemista.
Kino Sampolla käytiin joskus katsomassa, mitä elokuvia oli tulossa, Apollostahan aina nähtiin ne ohikulkiessa Kauppakujalla. (nainen s. 1945)
Riihilinnan elokuva mainokset piti käydä katsomassa. (nainen s. 1950)
Itse olin teini elokuvien kulta-aikaa, lippu oli kallis , jos se maksoi 5 markkaa. Elokuvissa saatettiin käydä monta kerta viikossa. (nainen s. 1964)
Elokuvateattereissa alettiin 1950-luvun lopulta alkaen näyttää myös erityisesti nuorisolle suunnattuja elokuvia. Varsinaisena nuorisoelokuvan kukoistuskautena voidaan pitää 1960-lukua. Yksi ennätysyleisön keränneistä nuorisoelokuvista oli kotimainen Mikko Niskasen Käpy selän alla, joka sai ensi-iltansa Apollo-teatterissa vuonna 1966. Elokuva aiheutti ilmestyessään kohua nuorten alkoholinkäytön ja avoimen seksuaalisuuden kuvauksellaan.
Käpy selän alla kiinnosti riihimäkeläisiä myös oman kaupungin pojan, Pekka Autiovuoren elokuvaroolin vuoksi. Riihimäeltä on ponnistanut myös muita elokuva-, teatteri- ja televisioalan tunnettuja nimiä. Muun muassa näyttelijä Veikko Sinisalo ja ohjaaja Renny Harlin ovat kummatkin riihimäkeläisiä. Nykyisin tunnetuimpiin paikkakuntalaisiin kuuluvat näyttelijät Aku Hirviniemi ja Niina Lahtinen sekä viihteen monitoimimies Janne Kataja. Kino Sammon tiloissa toimiva Riihimäen nuorisoteatteri on kannustanut nuoria teatteriharrastuksen ja mahdollisesti -ammatikin pariin jo vuodesta 1991.
television aika
Riihimäellä televisiolähetyksiä pystyi seuraamaan huhtikuusta 1958 lähtien. Riihimäen televisioituminen pääsi kunnolla vauhtiin 1960-luvun alussa, vuoteen 1969 mennessä televisiolupia oli lunastettu jo yli 6000 kpl. Televisio-ohjelmat alkoivat elokuvanäytösten tavoin vaikuttamaan myös nuorten kartsalla liikkumiseen – välillä televisiosta tuli ohjelma, mikä oli pakko nähdä ja vasta sen jälkeen oli kartsalle lähdön vuoro. Television merkitys on alkanut muuttua 2000-luvun kuluessa, kun Internet ja uusi tietotekniikka ovat mahdollistaneet ohjelmien katsomisen missä ja milloin vain.
Porukka kokoontui yhteen ensin joko katsomaan Salkkareita jonkun kotiin tai sitten Eteläiselle koululle. Jos oli tarkoitus ryypätä, mentiin sinne, kenen vanhemmat eivät olleet kotona. (nainen s. 1984)
elokuvateatterien murros
Riihimäen elokuvateatterikentässä tapahtui suuri muutos vuonna 1967, kun Apollo-teatteri lopetti toimintansa. Rakennus muuttettiin liiketilaksi ja Riihilinna ja Kino Sampo jäivät ylläpitämään kaupungin elokuvakulttuuria. Elokuvissa käyminen alkoi hiipua tasaisesti 1960-luvun lopulta lähtien ja 1970-luvulla myös Kino Sammon ja Riihilinnan oli vaikeaa saada näytöksiin riittävästi katsojia.
Kino Sampo muutti nimensä Kino Alfaromeoksi vuonna 1975 omistajavaihdoksen myötä, mutta palasi takaisin alkuperäiseen nimeensä vuodesta 1982 lähtien. Elettiin kuitenkin elokuvateatterin lopun aikoja ja Kino Sampo lopetti kaupallisena elokuvateatterina toimintansa 1986. Myös Riihilinnalla meni huonosti, mutta toiminta jatkui vuodesta 1988 lähtien nykyisin tutulla Gilda-nimellä.
Kino Sampo toimi 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa mm. nuorisobändien harjoittelu- ja esiintymispaikkana. Tiloissa järjestettiin lukuisia erityisesti hard core punk- ja metallibändien keikkoja, joissa kuulijoita oli usein toistasataa. Kino Sammon keikoilla oli mainetta myös kaupungin ulkopuolella ja isompia keikkoja saattoi tulla katsomaan paljonkin ulkopaikkakuntalaisia. Riihimäen Sanomissa (21.7.1991) olevassa jutussa nuoret päivittelevät: ”että jos joku ”kulttuuritapahtuma” kerää 20 maksanutta katsojaa, siitä kerrotaan lehdissä ja radiossa jatkuvasti. Kun täällä on konsertti ja toistasataa maksanutta, niin siitä ei kerrota missään.”
Keikkatoiminta päättyi Kino Sammossa 1992 kun rakennus asetettiin käyttökieltoon turvallisuusriskin vuoksi. Peruskorjauksen jälkeen Kino Sampo avasi uudelleen ovensa nuorisoteatterin toimipaikkana vuonna 1995. Vuodesta 2001 rakennuksessa on pyöritetty jälleen elokuvateatteritoimintaa Elokuvakulttuuriyhdistys Kino Sammon toimesta.
Kino Sammossa saa ensi-iltansa 28.8.2015 Riihimäen nuorisoteatterin näytelmä Puputin kulmalla tavataan, joka kertoo riihimäkeläisistä nuorista 1960-luvun alussa. Näytelmä on osa Kartsalla-yhteistyöprojektia, josta tarkempaa lisätietoa täältä.
JAA!
SELAA MUITA PAIKKOJA!
