Riihimäen kartsakulttuurin ensiaskeleet
kartsailtoina kierrettiin Teräksen korttelia myotäpäivää ja välillä vastapäivää, joskus mentiin pitkä lenkki eli kierrettiin myös Ahjon kortteli. (nainen s. 1945)
nuorison esiintulo
Sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat alkoivat kasvaa lapsista nuoriksi 1950-luvun lopulta lähtien. Suurten ikäluokkien nuoruusvuodet ajoittuvat samaan aikaan nuorisokulttuurin läpimurron kanssa. Suomessa nuorisokulttuurin alkusysäyksenä pidetään vuotta 1956, jolloin Helsingissä esitettiin rock’n’roll-aiheista elokuvaa Rock Around the Clock – Tunnista tuntiin. Rock ja sen ilmentymänä uusi nuorisokulttuuri olivat tulleet rytinällä yleiseen tietoisuuteen. Riihimäelläkin järjestettiin heti vuonna 1957 Rock’n’roll – hurlum hei –nuorisoiltamat. Nuoriso alkoi 1950-luvun lopulla myös yhä enenevässä määrin luoda omaa tilaa kauppalan kaduille.
Teräksen korttelin kiertäminen
Kauppalan aikoihin ja 1960-luvun alussa nuoriso kokoontui kartsailtaisin Teräksen korttelin alueelle. Teräksen korttelia reunustivat Keskuskatu, Välikatu, Kauppakuja sekä Hämeenkatu, joita pitkin nuoriso kulki. Tytöt kiersivät korttelin yleensä vastapäivään, pojat kulkivat myötäpäivään. Toki välillä voitiin myös vaihtaa suuntaa ja pysähtyä juttelemaan tuttujen kanssa. Teräksen- ja Puputin kulmat olivat suosittuja seisahtamispaikkoja. Tyttöjen ja poikien erisuuntiin tekemässä kierroksessa oli selvä päämäärä. Esimerkiksi vuonna 1945 syntynyt mies kertoo tavanneensa vaimonsa ”oikein silmästä silmään” kartsalla.
Keskiviikkoisin ja viikonloppuisin kierrettiin ympyrää Teräksen talon luota Ollin Auton ohi, Apollon ohi takaisin Hämeenkadulle. Kierros tehtiin vastapäivään. (nainen s. 1946)
60 luvulla kierrettiin korttelia myötäpäivään Hämeenkatu-Kauppakuja-Välikatu-Keskuskatu. Siinä marssittiin kavereiden kanssa pitkin iltaa. Viikonloppuisin oli kortteli täynnä nuorisoa. (mies s. 1946)
kartsaillat
Tärkeimmät kartsaillat olivat ”pikkulauantai” eli keskiviikko ja viikonloput. Osa muistelijoista kertoo olleensa kartsalla lähes päivittäin. Kotiintuloajat olivat usein maltillisia, useimmat lähtivät kotiin yhdeksän tai kymmenen aikaan. Oli kuitenkin myös niitä, jotka viipyivät kartsalla pikkutunneille saakka.
Keskiviikkoisin ja viikonloppuina, sinne menin suunilleen klo 18 ja kotiutuminen tapahtui hyvinkin epämääräisiin aikoihin. (mies s. 1948)
Kävellystä kierroksesta voitiin käyttää nimitystä Apollon rinki. Nimitys tulee entisestä Apollon elokuvateatterista, joka sijaitsi Välikadun ja Kauppakujan kulmassa. Elokuvateatteri ja sen näytökset säätelivät osaltaan kartsalle saapumisen aikoja. Ennen näytösten alkua ja loppumisen jälkeen pääsi näkemään, ketkä olivat käyneet elokuvissa ja mahdollisuus mielenkiintoisten tyyppien kohtaamiseen oli suurempi. Kuvaavaa on, että eräs vuonna 1944 syntynyt muistelija käyttää korttelista nimitystä ”kiimarinki”!
Alkuaikoina käytiin kerran – kolmasti viikossa. Loppuaikoina melkein joka päivä. Yleensä meno tapahtui puoli seitsemäksi (= ennen ensimmäisten elokuvanäytösten alkua) ja pois lähdettiin yhdeksän ja kymmenen välillä. (mies s. 1945)
Korttelin kiertämisen lisäksi kartsalla voitiin myös poiketa ringistä. Välillä voitiin tehdä laajempi kierros Ahjon eli nykyisen Majakan ympäri tai käydä katsomassa Keskuskadun varressa olleen Riihilinna-elokuvateatterin julisteet. Baareissa poikkeaminen oli myös suosittua.
Vaihdeltiin paikkoja, kierreltiin korttelia ja parin baarin väliä katsastamassa ketä oli liikkeellä. (nainen s. 1947)
Riihimäen elokuvateattereista tarkemmin täältä.
Nuorison baarikulttuurista tarkemmin täältä.
Parhaimmillaan Teräksen korttelia kiersi niin paljon nuorisoa, että kävellessä meinasi astua toisten kantapäille. Korttelin ahtaus saattoi olla yksi syy nuorison suosiman kartsakierroksen vähittäiseen siirtymiseen Hämeenkadulle 1960-luvun puolenvälin tienoilla. Samalla kartsakulttuurikin muuttui ja sain uusia vivahteita. Riihimäkeläisen kartsakulttuurin ensiaskeleet käveltiin kuitenkin juuri Apollon ringissä 1950-luvun lopulta 1960-luvun puoliväliin ulottuvalla ajanjaksolla.
JAA!
SELAA MUITA PAIKKOJA!
